Elämme jännittäviä aikoja. Maailma myllertää ja heittää meille puskista haasteen pysäyttää normaalit ajatuskelat – nyt on katseltava niin isoa kuvaa kuin omia tekemisiämme uudesta vinkkelistä. Pitää olla huolellinen, huolissaan saa olla, mutta lamaantuminen ja paniikki eivät ole nyt kovasti avuksi. Kirjain-numero-yhdistelmä CONVID-19 ravistelee meitä tiiraamaan uudesta näkökulmasta, mikä luonnollisesti jännittää ja voi kauhistuttaakin, mutta voisiko tässä olla myös mahdollisuuksien ja oivalluksien aineksia? Täällä Roomassa virus-tilannetta on ”päässyt” seuraamaan eturintamasta ja olen käynyt monia mielenkiintoisia keskusteluita ihmisten kanssa, jotka työskentelevät esimerkiksi turismin parissa. Yksi matkaoppaana työskentelevä ystäväni esimerkiksi totesi, että on vähän, mihin hän voi nyt vaikuttaa, mutta yksi iso seikka on hänen asenteensa. Lamaantuako paikalleen vai uskaltaisiko rohkeasti miettiä, mitähän muuta voisi mahdollisesti tehdä? Uskaltaisiko ihan olla vaan, joogata kotona ja nukkua ilman herätyskelloja sen sijaan, että tuskastelee aamusta iltaan pitkin asuntoa ravaten? Olisiko nyt hetki tarttua yöpöydän laatikossa muhineeseen ideapaperiin, aloittaa blogi? Jaoin ystäväni mietteet täysin: ajatusmaailman kääntäminen voi juuri nyt tuoda jotain uutta ja kiinnostavaa vaikeassa tilanteessa. Siinä ajatuksessa on toivoa ja lohtua – ja voimaa! 

Ajatusmaailmat ja kokonaiset ihmiskehot voivat kääntyä päälaelleen myös oman arjen pienissä, mutta tärkeissä käänteissä, kuten uuden oppimisen äärellä treenimatolla. Haluankin nyt zoomata isosta kuvasta tilanteeseen, jossa jalat ovat katossa ja pää lattiassa, kirjaimellisesti.

Ravistele tuttua ja oivalla uutta

Fiiliksen Voima JOOGA-tunnilla näkökulman ravistelu on kaiken perusoletus. Jokainen meistä viettää suurimman osan päivästä jalkojen päällä – ne ovat vahvat, jaksavat ja kykenevät. Luotamme niihin. Kun taas katsomme käsiämme, mietimme, että siinäpä roikkuvat – nöyrinä, viattomina ja niin rentoina. En todellakaan luota. Voima JOOGA-tunnilla ravistelemme tätä käsitystä ja etsimme uudenlaisia kokemuksia siitä, miten jaksavat, kykenevät ja pystyvät nämäkin kehonosamme ovatkaan. Meistä jokainen pystyy käsilläseisontaan, päälläseisontaan, korppiasanaan kuin kyynärseisontaan – listaa voisi jatkaa käsitasapainoasanoiden hamaan tappiin saakka! Voima JOOGA-tunti on toki paljon muutakin kuin käsitasapainoharjoittelua, mutta se on se meille usein jännittävin ja tuntemattomin osuus, joka ehdottomasti ansaitsee tulla avatuksi!

Varmuutta ja uskallusta askel askeleelta

 Tietenkin tarvitsemme harjoitusta, eikä tarkoituskaan ole rynnätä suoraan syvään päähän tai pettyä, jos (kun) käsilläseisonta ei ensimmäisellä kerralla onnistukaan. Yläkropan potentiaalinen hyödyntäminen on meille sen verran vierasta, että se vaatii toistoja, harjoitusta ja malttia ihan siinä missä muutkin uudet jekut ja taidot, joita elämässä opettelemme. Matka kohti vaikkapa kohti päälläseisontaa kulkee askel askeleelta – tunnin ohjaaja Tuikku tarjoilee tunnilla aina useita vaihtoehtoja, joiden kautta tavoiteasanaa lähestytään. Vaihtoehdot eivät ole helpompia tai vaikeampia, vaan erilaisia vaiheita kohti päämäärää. Esimerkiksi sitkeä delfiini-asanan harjoittelu ja sen kautta hartiarenkaan voiman kehittäminen voi olla avainasemassa siihen, että yhdellä tunnilla löydät itsesi ihanasti ylösalaisin päälläseisonnasta – wau! Variaatioiden ja toistojen kautta kehomme hiljalleen oppii, että kaikki on edelleen hienosti, vaikka kääntyisimmekin tarkastelemaan maailmaa hetkeksi ylösalaisin. Hiljalleen se, mikä tuntui aluksi hurjan pelottavalta, tuntuukin kohta ihan mahtavalta. Näkökulman vaihtaminen tuo tullessaan monenlaisia tuntemuksia niin kehoon kuin mieleen, ja kroppamme tarvitsee aikaa niiden makusteluun. Kun kroppamme tuntee, että se on saanut makustella tarpeeksi, on se valmis siirtymään seuraavaan vaihtoehtoon ja lopulta asana, jota tavoittelimme, avautuu meille. Tähän yhtälöön ei kuulu kiire ja kärsimättömyys, vaan aika, toistot ja tuntemusten kuuntelu. Ja tiedätkö mitä: kun kroppa on valmis nappaamaan meidät ylösalaisin kieppaavan asanan kerran haltuun, on se hallussa siitä saakka. Se onnistuu taatusti uudestaan ja vaikka taukoa tulisikin, se oppi ja luottamus tekemiseen on meidän sisällä jemmassa, ja sitä tarvitsee paussin jälkeen vain hieman herätellä ja taas mennään!

Mutkikas mieli kaipaa kannustusta

Joissain liikkeissä fyysiset ominaisuudet rajoittavat meitä, mutta usein esimerkiksi liikkuvuutta ja voimaa oikein vahvistamalla kehomme voi oppia monenlaista uutta. Myös hurjasti sellaisia juttuja, joita emme ikinä kuvitelleetkaan osaavamme. Toki on eri asia, jos vaivana on jokin rakenteellinen rajoite, vamma tai muu este. Mutta silloinkin keksimme sitten aina jotain muuta kokeiltavaa, eli siihenkään homma ei pysähdy. Suurempi epävarmuustekijä kuin fyysinen keho on usein rakas pääkoppamme. Siellä se nakertaa ja kuiskailee korvaan, kun miettii uskaltaisiko nyt ponnistaa jalat ylös kohti kattoa – entä jos kaadun, entä jos en jaksa, iik apua kääk.. Tai jos treenailee  aluksi kohti päälläseisontaa niin, että asettaa kämmenet ja päälaen rehellisesti lattiaan, vie lantion kohti kattoa ja ihmettelee siinä (mikä on loistava harjoite!), niin helposti yllättää itsensä miettimässä että olenko ihan huono kun teen tätä, kaikki muut varmaan osaa, onpa noloa, mitähän muut ajattelee.. Pelko kumpaa enemmän siitä, että mieli kokisi kuin sitä, että kippaisimme treenin tohinassa lattiaan (mikä kuuluu asiaan).  Jos nämä ajatukset ovat tuttuja myös siellä ruudun toisella puolella, nyt on tulossa vain hyviä uutisia! Ensinnäkin, käsitasapainoasanoiden (tai minkään muunkaan) kanssa temppuillessa ei kukaan ehdi vilkuilla, saatika halua arvostella kenenkään muun tekemisiä ja jos taas vilkuilee, niin yleensä näet hymyilevät ja kannustavat kasvot. Fiiliksellä nautitaan niin omista, kun toisten onnistumisista, ihan niistä pienistä kehitysaskeleista lähtien! Yksin ei tarvitse painia, vaan kokeillaan, kellahdetaan ja noustaan ylös yhdessä. Murskataan ne mielen muurit yhdessä, käännetään mahdoton mahdolliseksi. Me tarvitsemme toisiamme, sillä varsinkin yksin ollessamme mieli on muurien rakentamisessa kaikista tehokkaimmillaan – tarvitsemme turvallisia ja kannustavia paikkoja ja hetkiä, joissa saamme puhtia ja uskallusta kääntää maailman hetkeksi täysin toisin päin. Mutkikas mieli kaipaa kannustusta, niin itseltämme kuin muilta.  

Tuikun Voima JOOGA-tuntia on kutsuttu myös Tuikun temppukouluksi. Tässä lempinimessä on minusta jotain ihanaa, koska temput tuovat mieleen leikin, ilon ja liikkumisen riemun. Ollaan ihanan uteliaita sitä kohtaan, mitä kroppamme voikaan kaikkea tehdä, samalla siitä huolta pitäen ja turvallisuutta vaalien. Se, että ollaan huolellisia, tavoitteellisia ja päättäväisiä (liikuntaharrastuksessa tai elämässä yleensä) ei mielestäni sulje pois sitä, ettemme voisi samaan aikaan olla pilke silmäkulmassa uteliaina ja optimistisina niin yhtä asanaa kuin koko maailmaa tiirailevia tyyppejä. Muistetaan tämä, kun olemme uuden, tuntemattoman edessä. Annetaan epävarmuuksille ja jännityksille aikaa sulaa, siellä alla voi olla ihan uudenlainen valo, josta katsella eteenpäin. Tätä kautta voi löytyä jotain ihan uutta – huolen keskeltä pilkahdus iloa, jännityksen alta puhdasta riemua tai pelon takaa kutkuttavia mahdollisuuksia.

Nyt kun pidämme Fiiliksen väliaikaisesti kiinni tällä tietoa 27.3. saakka, saa näkökulman keikautusta kokeilla 45 minuutin Facebookin live-tunneilla tiistaisin 19.3. ja 26.3. Siirin kanssa ja toivottavasti parin viikon päästä Tuikku pääsee taas puikkoihin ja normimaanantait Tuikun temppukoulun parissa pääsevät taas vauhtiin.

Huoltapitävin terveisin,
Tiikku & Fiilis-tiimi