Tiedehuuruinen tervehdys!

Se, että päätös pari vuotta sitten jatko-opintojen vuoristorataan hyppäämisestä syntyi, oli paljon Fiiliksen ansiota. Akateemis-nälkäinen puoleni nosti päätään yrittäjä-minän vierelle ja havainnoi aktiivisesti ryhmäliikuntaa niin Fiiliksellä kuin isommassakin kuvassa. Siitä lähti matka, jolla edelleen iloisesti ollaan – käytännön havainnot kietoutuivat suloisesti yhteen tieteen kanssa. Yksi virstanpylväs tällä reissulla koettiin viime viikolla, kun painoin LÄHETÄ-nappia ja kehollista kokemusta ryhmäliikunnan kontekstissa yhdessä yliopistolehtori Elina Närväsen kanssa tutkiva artikkeli lähti kohti Journal of Service Theory and Practice-lehteä & sen arviointiprosessia. Nyt peukut pystyyn!

Paljon on väikkärin ensiaskeleiden ja tämän hetken välillä ehtinyt sattua ja tapahtua, mutta viime viikkoinen napinpainallus oli henkilökohtaisesti iso juttu. Siinä valmistui jotain, joka sai alkunsa siellä haparoivilla alkuaskelilla: alusta alkaen minulle oli selvää, että kokemuksen kokemus ryhmäliikunnan parissa ei ollut eikä ole selitettävissä vain kognitiivisilla ”mielen teorioilla”, vaan on monisyinen yhdistelmä mielen ja kehon tuntemusten ja tunteiden verkkoa. Äärimmäisen mielenkiintoinen sellainen. Teemaa ei myöskään asiakaskokemusta koskevassa kirjallisuudessa ollut käsitelty, joten oli superhienoa olla uuden äärellä. Ja jännittävää.

Artikkelin näkökulma on ehtinyt vaihtua moneen kertaan, mutta sen sielu on säilynyt alusta saakka. Matkalla on opittu, erehdytty ja ennen kaikkea kehitytty. Asiat konkretisoituivat varsinkin viime keväänä, kun tein päätöksen, että kesällä kerään tutkimusaineistoa Fiiliksellä – ajatukset alkoivat todellakin kääntyä konkretiaksi! Kesällä teinkin runsaan ja hedelmällisen haastattelukierroksen ja haluan tässä vaiheessa kiittää kaikkia haastateltavia – teissä on artikkelin sydän. Kiitos kun avasitte kokemuksianne rehellisellä ja aidolla tavalla, päästitte minut omaan maailmaanne. Haastattelut olivat upea maaperä, josta oli todella kiinnostavaa lähteä ammentamaan eteenpäin.

Haastattelukierrokseen saakka edistin paperia soolona, mutta syyskuussa sain vierelleni kirjoittajakumppaniksi Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun markkinoinnin yliopistolehtori Elina Närväsen, joka näki aiheessani ja tekemisessäni potentiaalia. Se oli vahvistava virtapotku, ja siitä lähti yhteinen kirjoitusprosessi, jossa Elinalla on ollut minulle merkittävä rooli suunnannäyttäjänä ja lempeän lujana ohjastajana. Kokemus on ollut tervetullutta tällaisen tutkimuksen villin lapsen innostuksen ja tekemisen palon rinnalle, ja olen tästä todella kiitollinen. Olen oppinut hurjasti. Mahtavaa on myös ollut, että tekemiäni päätöksiä, aiemmin tekemääni työtä ja argumentteja on kunnioitettu ja pidetty pätevinä. Se on luonut luottamusta tekemiseen.

Akateeminen maailma on tahdiltaan rauhallinen ja käännökset usein kankeita. Kirjoituskierrokset voivat olla pitkiä, samoin arviointiprosessit. Kärsivällisyyttä ja istumalihaksia tarvitaan. Tämän paperin kanssa kuljin pitkään yksin ja kaikkien minulle siunaantuneiden yhteistyömahdollisuuksien kautta voin todeta, että yhteistyössä on voimaa. Yksin on totta kai vapautta, mutta toisaalta vierellä ei ketään keltä kysyä tai kenen kanssa hautoa ja kehitellä ajatuksia. Syksyllä aineiston analyysi ja tulokset syntyivät miltei lentäen ja tammikuussa artikkelia viimeisteltiin lähetyskuntoon. Ja helmikuussa paperi lähti näistä pikkukätösistä eteenpäin!

Nyt ei tämän paperin suhteen auta kuin odotella. Pitää peukkuja pystyssä ja luottaa, että oma tekeminen kantaa. Tiedämme, että kehollisuus-näkökulmamme saattaa ravistella monesti perinteisiin nojaavaa lehtivalintaamme, mutta me uskomme omaan aiheeseemme, tuloksiimme ja toivomme, että artikkelimme pääsee tienraivaajaksi uudenlaiselle näkökulmalle.

Tämä artikkeli on osa väitöskirjakokonaisuutta, joka koostuu neljästä tieteellisestä artikkelista sekä kokoomaosioista, jotka yhdessä muodostavat lopullisen tuotoksen. Nyt minulla on kaksi artikkelia arviointiprosessissa. Arvioinnista voi tulla monenlaista palautetta: 1) Kielteinen päätös, jolloin ei auta kuin alkaa etsiä artikkelille uutta kotia. 2 & 3) Vaaditaan vähäisiä tai isompia muutoksia, mutta vihreähköä valoa näytetään. 4) Artikkeli hyväksytään sellaisenaan julkaistavaksi. Toivon keskimmäisiä tuloksia, sillä suora hyväksyminen tuntuu lähes utopistiselta ja kielteistä en tietenkään haluaisi. Nyt asia on kuitenkin hetkeksi poissa käsistäni ja käännän katseeni seuraaviin artikkeleihin & kokoomaosion starttaamiseen. Tuntuu hurjalta ja ihanan kutkuttavalta, kun asiat etenevät. Nyt ollaan positiivisten pulmien äärellä: valinta seuraavasta teemasta tulisi tehdä, ja aiheita on toistaiseksi sinkoillut useita, liian monta kiinnostavaa näkökulmaa on vielä kääntämättä! Päätös seuraavista stepeistä syntyy varmasti pian, ja sitten syvennytään siihen. Varmaa on kuitenkin jo se, että kehollisen asiakaskokemuksen kattoteema kantaa ja sulkee jokaisen päätöksen ja artikkelin syleilyynsä. Sitten jossain vaiheessa nähdään, minkälainen kakku & kuorrutus tässä syntyykään!

Väikkärimatka on opettanut paljon, ja yksi, tai oikeastaan kolme tärkeää oppia ovat ollut seuraavat: Pidä kiinni innostuksesta ja intuitiosta. Uskalla tehdä ja mennä. Ole avoin, opi ja vaikutu, mutta älä menetä ydintäsi. Tästä on elämänmakuinen todiste se, että väikkärin sielun siemen, joka synnytettiin jo ihan ensivaiheissa, kantaa, kasvaa ja vie eteenpäin. Ja se on ihan huippua! Ja mikä vielä hienompaa, nämä mietteet ovat täyttä totta myös niin monella muulla elämän osa-alueella.

Energisin väikkäriterveisin,
Tiikku