Dancehallista: lajin juuret & kulttuuri

Dancehall on jamaikalainen musiikki- ja tanssityyli, joka kehittyi reggaesta 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, kun digitaaliset rytmit tulivat artistien käyttöön. Sana Dancehall viittaa tanssihalliin, paikkaan jossa tanssit järjestetään. Tansseihin tuodaan äänentoisto, selektori (selector) joka soittaa musiikin levylautasilta, sekä mikkimies (dj) joka houstaa ja viihdyttää yleisöä puhumalla ja juontamalla kappaleiden päälle. Tätä kutsutaan soundsystemiksi, joka on luonut pohjan paitsi Hip Hop-kulttuurin syntymiselle 1970-luvun New Yorkissa, mutta mahdollistanut myös Dancehall katutanssikulttuurin syntymisen Kingstonin mustien työväenluokkaisten köyhien yhteisöjen keskuudessa.
Tanssien järjestäminen alkoi 1940-luvulla Kingstonin alueilla, joiden asukkailla ei ollut mahdollisuutta osallistua rikkaamman yläluokan tapahtumiin. 1970- ja 1980-luvun taitteessa Kingstonissa poliittinen ilmapiiri, kärjistyvät sosiaaliset ongelmat kuten köyhyys ja väkivalta nostivat päätään, tuolloin musiikin aiheet muuttuivat reggaen perinteisistä yhteiskuntaa kantaa-ottavista käsittelemään enemmän tanssimista, väkivaltaa sekä seksuaalisuutta. Seksin tuloa dancehall-lyriikoihin kuvataan käsitteellä “slackness”. Vaikka väkivalta elikin asuinalueiden välillä poliittisten jännitteiden takia, tansseissa vallitsi kuitenkin rauha. On sanottu, että Dancehall tilana mahdollistaa köyhien mustien jamaikalaisten irtioton arjen vaikeuksista. Se on paikka jossa kaikki on mahdollista ja jossa voi olla vapaa. Dancehall ei ole vain musiikkityyli tai tanssi, se on yhteisö, kokonainen elämäntyyli.
Jamaikalla on ollut vahva tanssi- ja musiikkiperinne, jonka alunperin orjat ovat tuoneet saarelle Afrikasta. Muun muassa Dinky mini, Kumina ja Jonkanoo ovat tansseja joiden perinnettä vaalitaan yhä, ja jotka ovat vahvasti Dancehall tanssikulttuurin taustavaikuttajina. Dancehallin kultttuurinen pohja on siis afrikassa. Dancehallin kaupalliseen suosioon on vaikuttanut dancehallin kummisedäksi tituleerattu Gerald “Bogle” Levy, joka murhattiin vuonna 2005. Bogle on kehittänyt monia kansainvälisesti tunnettuja tanssiliikkeitä kuten “Bogle move” “Willie Bounce” ja saavuttanut lähes kulttistatuksen dancehall-tanssijoiden joukossa. 1990-luvulla Dancehallin kaupallinen suosio artistien kuten Shabba Ranks tai Shaggy myötä toi Dancehall-tanssityylin myös suuremman yleisön tietoon. Myös Usain Bolt on tuonut tanssimuuveilla tuulettaessaan niitä tunnetuksi.
Dancehallissa tapa tanssia on moninainen, kuitenkin kaiken keskittyessä yhä edelleen itse tilaan tai tapahtumaan eli Dancehalliin. Tyypillistä on että tanssiryhmät eli crewit kehittävät omia nimettyjä tanssiliikkeitään joita sitten promoavat ja joilla he  myös battlaavat eli clashaavat toisia ryhmiä vastaan. Artistit kirjoittavat kappaleita suosituista tanssiliikkeistä, joka lisäävät niiden tunnettavuutta. Joistain liikkeistä tulee niin suosittuja, että tanssiliikkeen nimen tai siitä tehdyn kappaleen kuullessaan yleisö tietää mistä on kyse ja osaa tanssia kyseistä tanssia. Sosiaalisuus on vahvasti läsnä Dancehall-kulttuurissa. Monet vanhemmat tanssilikkeet juontavat juurensa usein arkisista asioista tai ilmiöstä (esim. wash yuh clothes, thunder clap, hard rain). Tanssiliikkeet sisältävät myös väkivaltaisia elementtejä, jotka peilaavat Jamaikan yhteiskunnallista tilaa, kun poliittisen ilmapiirin vuoksi aseelliset yhteenotot ovat jatkuneet Jamaikalla 1970-luvulta lähtien. Tyypillisesti miehet tanssivat ryhmissä ja naiset ovat soolotanssijoita. Dancehallin maskuliinisen tyylin voi jakaa kolmeen aikakauteen Old- Middle- ja New schooliin. Jokaisella aikakaudella on tyypillinen liikekieli, Old school on pääosin groovaavaa lantio- ja rintakehä isolaatioihin keskittyvää tanssia, Middle school energisempää ja dynaamisempaa ja New schoolin tuodessa iloisten tanssien rinnalle myös väkivaltaiset ase tai gangstamuuvit. Nykysin  eletään ehkäpä post-new school aikaa, kun Dancehallin tanssikenttä on sen kansaivälistymisen takia pirstaloitunut, eikä yhtä yhtenäistä tyyliä ole enää selkeästi nähtävissä.
Dancehall queenit taas olivat alunperin “malleja” eli muodikkaasti pukeutuneita naisia jotka poseerasivat kameralle ( “Videolight” on ilmiö, jossa bileissä on videokuvaaja, joka taltioi illan tapahtumat). Muoti ja näyttävä pukeutuminen on vahvasti osana Dancehall-kulttuuria. Myös couple-up tanssi, miehen ja naisen välinen paritanssi on ollut osana Jamaikalaista tanssiperinnettä jo ennen Dancehall musiikkityylin syntymistä, ja josta daggaring- ilmiö on kehittynyt. Daggaring tarkoittaa vapaasti käännettynä puukottamista (dagger=tikari), miehen ja naisen välistä avoimen seksuaalista yhdyntää imitoivaa tanssia, johon kuuluu vaaralliset ja näyttävät temput.
Naiselliseen tyyliin kuuluu myös wine eli winaus eli lantion pyöritys, ja voidaankin sanoa sen antavan perustan koko naiselliselle tanssityylille. Jamaikan ensimmäinen kruunattu  Dancehall Queen vuodelta 1992 oli nimeltään Carlene Smith jonka sanotaan kehittäneen tunnetun “Butterfly” tanssiliikkeen. Montego Bayn Pier Onessa on järjestetty vuosittain International Dancehall Queen kilpailua, jossa eri puolilta maailmaa tulevat Dancehall Queenit ottavat mittaa toisistaan. Dancehall-queenstyle tai dancehallin queenit ovat sittemmin vieneet tyyliään akrobaattisempaan suuntaan, ja usein näkeekin naistanssijoita “bruk out”  joka tarkoittaa energistä tilan haltuunottoa akrobaattisilla ja näyttävillä tempuilla, esimerkiksi päälläseisonnalla, spliteillä ja volteilla. Raakuus, energia, seksuaalinen liikekieli, jopa agressiivisuus sekä vahva ilmaisu ovat omaleimaisia dancehall queen-tanssille.
Dancehall musiikin kaupallinen suosio ja sosiaalinen media ovat edelleen tuoneet Dancehallia tunnetuksi maailmalla, ja nykyisin Kingstonissa vierailee tuhansia Dancehall-turisteja vuosittain. Lajin suosio on räjähtänyt 2010-luvulla kansainvälisesti, ja nykyisin suurimmat Dancehall- tanssitapahtumat järjestetään Jamaikan ulkopuolella. Tämä osaltaan on parantanut Jamaikalaisten tanssijoiden tunnettavuutta sekä sosioekonomista asemaa luomalla töitä sekä mahdollistamalla tanssijoiden kiertueet maailmalla sekä maastamuuton esimerkiksi Eurooppaan. Nykyisin tanssi onkin Jamaikalla yksi tapa nousta köyhyydestä ja parantaa yhteiskunnallista asemaansa. Dancehall on myös luonut lokaalia yrittäjyyttä esimerkiksi tanssikoulujen ja tanssiin keskittyvien guesthousejen muodossa. Tanssijat tekevät töitä mm. yrityspromootiotapahtumissa, urheilutapahtumissa sekä kisaavat suosioista sekä rahasta lukuisissa Jamaikalla suosituissa tanssikilpailuissa kuten Boom Badda dan- clashissa tai Dancing Dynamites tv-ohjelmassa.
Ongelmatonta Dancehall-kulttuuri ei suinkaan ole minun, eli suomalaisen valkoisen heteronaisen näkökulmasta. Syvällä jamaikalaisessa kulttuurissa oleva avoin homofobia, heteronormatiiviset kärjistyneet sukupuoliroolit, köyhyys, väkivalta, asekulttuuri ja naisen sosiaalinen asema heijastuvat myös Dancehalliin. Mainitsin tunnilla saavatko miehet (tai muun sukupuoliset) tanssia nimenomaan naisille tarkoitettuja tansseja. Tästä aiheesta on paljon ollut keskusteltelua ja mielipiteitä on moneen suuntaan. Itse olen sitä mieltä etten voi kieltää keneltäkään tanssia tai syrjiä ketään sukupuolen tai muun perusteella, mutta on hyvä tiedostaa sen kulttuurin säännöt, jota on toteuttamassa. Meillä on kulttuurin ulkopuolisina vastuu ottaa asioista selvää, sekä ymmärtää sen kaikkia puolia sivuuttamatta negatiivisina kokemiamme asioita. Emme voi poimia hyväksymiämme puolia toisesta kulttuurista kirsikkana kakun päältä ja muokata siitä omiin arvoihin sopivaksi, vaan muutoksen on lähdettävä kulttuurista itsestään, sisältäpäin. Jamaikalla miehen ja naisen roolijako on vahva ja säännöt tiukat. Asiat esim. homojen ja naisen aseman suhteen ovat muuttuneet parempaan suuntaan vuosien varrella, ja muutos on nähtävissä myös tanssijoiden keskuudessa. Kuitenkin itse jollain tavalla koen Dancehallin olevan ns. safe space totetuttaa itseään.
Anna Saarikivi
Dancehall-tanssija