Prioriteettilistan kärkeen kuulut Sinä

Tiedätkö tunteen, kun iltapäivän tunteina ihanakamala kiire kahmaisee otteeseensa töissä, deadlinet puskevat, kauppaostokset venähtävät tai perhehärdellin vauhti kiihtyy? Ottaako paussi, lähteäkö treenaamaan, skipatako kahvittelut ystävän kanssa? Mieli puuskuttaa ja huomaat, että suunniteltu illan ihana meno luisuu ulottumattomiin. Skippaan tänään, jotta tämä tulee tehdyksi. Luulen, että tällaiset tilanteet ovat meille kaikille tuttuja. Se on inhimillistä ja elämää – sopivissa määrin.

Priorisointi elämässä on välttämätöntä. Se kulminoituu siihen, mitä päätämme tehdä ja mitä jätämme tekemättä. Tätä päätösten karusellia toteutamme niin isossa kuvassa kun arjen hulinassa ihan joka päivä. Monesti ahmimme elämään lisää täytettä, vaikka hedelmällinen tie voisikin olla päästää jostain irti. Monesti elämämme prioriteettilistan kärjessä mielessämme killumme me itse, läheiset ja hyvinvointi, joiden jälkeen tulevat työ, harrastukset, talous ja monet muut. Käytännössä ykkössijan, eli meidän ja läheisten hyvinvoinnin ja onnen, eteen kiilaa usein milloin mitäkin. Teemme paljon töiden ja opiskeluiden, perheen ja läheistemme sekä toisten hyvinvoinnin ja hyvän mielen eteen, ja tässä positiivisten tekojen kierteessä kuitenkin yllättävän helposti unohdamme itsemme. Itsemme ja oman jaksamisemme, oman hyvinvointimme. Kun pidämme huolta muusta ja muista, suljemme silmät siltä, mitä me tarvitsisimme. Palautumista, hiljaisuutta, hikeä ja endorifiniryöppyjä. Totta kai on hetkiä, jolloin on elettävä enemmän tukka putkella, suoritettava ja myös samalla nautittava tekemisen draivista, mutta jatkuva olotila tämä ei voi olla. Uskallan nimittäin väittää, että kiireettömät sohvahetket, metsäsamoilut ja mielessä luvatut jooga- ja Bodypump-harjoitukset ovat usein arvokkaampia kuin monena hetkenä osaammekaan miettiä. Se, että pidämme kiinni näistä juuri ja vain itselle suunnitelluista hetkistä ja tunneista, sataa myös ympärillä olevien laariin. Hyvinvoiva, palautunut, iloinen ja positiivisesti virittäytynyt keho ja mieli on sellainen, missä me itse viihdymme ja se hyvä olo satelee töihin, projekteihin niin kuin läheisiimme. Välillä onkin taito uskaltaa jättää vaikkapa muutama sähköposti kirjoittamatta, jotta aikaa onkin sujahtaa arjen unelmaan, eli viikottaiselle Zumba-tunnille.

Rakas tapa: unohdamme itsemme

Kun totumme johonkin, istuu rutinoitunut tapa syvällä meissä. Yht’äkkiä huomaamme, että klo 16.30 Zumba-tunti onkin jo alkanut 30 minuuttia sitten, kun tunti sitten toimiston pöydän ääressä mietin, että teen ihan tän yhden jutun vielä ja sitten menoksi. Samaan tapaan jään itse kiinni välipalan nauttimisesta ja herään vasta kun maha kurnii, enkä todellakaan tee elettäkään, kun sykemittari ilmoittaa, että olisi aika nostaa peppu penkistä. Ihan tässä vähän aikaa vielä vaan teen. Eteenpäin. Ahmimme elämää, enemmän on enemmän!

Toki olemme erilaisia: toiset meistä osaavat pitää rajoistaan kiinni, eivät päästä irti viikkoon suunnitelluista ystävätapaamisista, treenihetkistä tai ihan vaan ajasta, jolloin on ihanan tylsää eikä tarvitse tehdä yhtään mitään, kun taas (me) toiset sykimme siihen tahtiin, että vähän väliä rullaamme prioriteettimme uusiksi ja sieltähän ne omat jutut lipsahtavat jonon viimeisiksi. Voi meitä, miksi teemme näin?! Itse olen huomannut, että mieli on kumma vekotin ja sitä pystyy kyllä itse kääntelemään niin, että vaikka kuinka tietäisi miten ihanaa jokin suunniteltu aktiviteetti tekisi, draivin tai laiskuuden puuskassa se epeli pystyykin kääntämään nupit niin, että se jokin, mikä taatusti olisi tehnyt hyvää, jää tekemättä. Ja tilalla onkin jotain kuormittavaa ja puuskuttavaa. Huoh! Tapojen muuttaminen ja mielen mallien kääntäminen vaatii sen verran jämäkkyyttä, että olen ottanut kalenterin avuksi. Kun asiat lukee mustaa valkoisella (tai luurin kalenteri ilmoittelee), pystyn lestissäni paremmin (ainakin jonkin verran). Tämä on pitkän linjan muutos, kyllä. Minkälaisia keinoja teillä on siihen, ettette tönäise itseänne ykkössijalta häntäpäähän, kun meininki nimeltä Elämä meitä ravistelee arjen äärellä?

Varaa aikaa itsellesi – konkreettisesti

En vain minä, vaan me Fiiliksen yrittäjät Siiri & Tiikku sekä koko tiimimme tiedämme, minkälaista menoa elämä on. Ikuista priorisointia, valintoja – ja epävarmuutta siitä, valitsinko oikein. Välillä meno on tasaisempaa, toisinaan vauhdikkaampaa ja joskus tuntuu kuin pesukoneessa pyörisi. Me rakastamme elämää ja myös sitä, että kaikilla fiilisläisillä on ihan omat elonsa ja menonsa, jossa meillä on oma paikkansa. Olemme halunneet löytää paikkamme ihmisen elämässä paikkana, joka mukautuu ihmisten elämään, eikä toisin päin. Olla paikka, jonne on helppo tulla ja tupsahtaa juuri silloin kun itselle sopii. Joskus muistan, että ajattelimme (pitkäänkin), että meille nyt ei ikinä mitään varaussysteemiä tule, että se olisi juuri kamalin isku matalalle kynnykselle ja joustavuudelle. Nyt näemme kuitenkin asian toisin. Toivon ja uskon, että Fiiliksen ydin ei ole siinä, varaako tunnin etukäteen vai ei, vaan siinä, että ovistamme on mieluisaa astua sisään ja lämmin ja iloinen tunnelmamme kaappaa jokaisen syleilyynsä, olipa seiniemme ulkopuolella minkälaista tahansa meneillään. Reilu vuosi sitten isomman kassajärjestelmävaihdoksen (ei siitä sanahirviöstä sen enempää) yhteydessä meille tuli mahdollisuus ottaa varaussysteemi käyttöön ja teimmekin sen varovasti, tunnustellen. Miltä tämä tuntuu meistä, entä teistä? Nyt käytäntö on näyttänyt, että kahden salin elämässä on fakta, että pienempi Ilo-salimme vetää 18 liikkujaa yhdelle tunnille ja ne täyttyvät nopeammin kuin isomman Valo-salin tunnit. Siksi olemme jo jonkin aikaa suositelleet, että Ilo-salin tunneille kannattaa varata oma paikka, niin ei tarvitse siitä sen enempää huolia ja oma paikka on taattu. Tietenkin meistä on upea juttu, että teitä fiilisläisiä on koko ajan enemmän, mutta tuntipaikoista on meille tärkeää pitää kiinni myös siksi, jokaisella on tunnilla mukava olla, tarpeeksi tilaa sekä ohjaajalla aidosti mahdollisuus ohjata entistä yksilöllisemmin.

Sen lisäksi, että oma paikka tunnilta on helppo varata, se on samalla yksinkertainen, mutta luja lupaus itselle asettaa itsensä ykköseksi ja antaa luvattu elämys, hikitreeni, lepohetki tai irtiotto. Se missä mekin ajattelimme varausjärjestelmän vielä joskus olevan jotenkin uhkaava ja määräävä juttu, uskomme sen nyt olevan enemmänkin mahdollisuus, joka ohjaa ja pitääkin huolta. Se pitää huolta siitä, että jokaiselle on tunnilla oma, sopiva paikkansa kuin myös kalenterissa aika sille, mitä ei olekaan ehkä niin helppo sivuuttaa. Totta kai tämä on meille kaikille uutta ja muutos, joka vaatii totuttelua, mutta toivomme että varaussysteemi tuntuu helpolta ja kätevältä hankalan ja kahlitsevan sijaan. Ja samalla syntyy uusi kestävämpi rutiini! Me autamme aina, jos varausten kanssa on kysyttävää tai pulmia.

Paikan voi siis varata kaikille tunneillemme, tällä hetkellä suosittelemme varausta erityisesti pienemmän Ilo-salin jooga- ja pilates-tunneille. Ja varauksen voi aina perua, elämässä kun sattuu ja tapahtuu. Varaaminen on lempeän jämäkkä lupaus itselle ja samalla tärkeä tieto meille, että olet tulossa. Aina voi tupsahtaa edelleen paikalle ilman varausta, mutta pidämme salien maksimimääristä tiiviisti kiinni, jotta kaikki liikkujat saavat ansaitsemansa tilan, ohjauksen ja treenielämyksen tunnilla. Tärkeintä meille on, että Fiiliksellä viihdytään!

Kun tulet Fiilikselle, priorisoit aina itseäsi. Sitä me arvostamme ja siitä palosta Fiiliksen sydän sykkii.

Parhain terkuin,
Fiiliksen yrittäjät Tiikku & Siiri & Fiilis-tiimi

***

Tästä pääset tiiraamaan varaussysteemiämme ja priorisoimaan itseäsi, eli varaamaan paikkoja tunneillemme!