Jokaisella meillä on sydämessä muutama kiva adjektiivi, jolla muistaa jonkun sinua kehuneen. Ne saattavat olla vuosien takaa, mutta silti ne säilyvät aarteina, joita ei koskaan unohda. Parhaimmillaan tällaiset kehut tukevat minäkuvaamme positiiviseen suuntaan ja tukevat itseluottamusta.

Fiiliksen elämänrikkauksista minun käsittelyssä on nyt pirteys. Pirteä on adjektiivi, joka on kulkenut minulla sydämessä jo lapsesta asti. Pienestä pitäen olen oppinut, että olen kuulemma iloinen ja pirteä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että minulla on aina kaikki täydellisesti tai, että olisin päivästä toiseen elämäni kunnossa virkeänä. Pirteä asenne tekemiseen ja olemiseen on ennemminkin valinta, johon olen koukussa. Koukussa, koska päivittäin huomaan, kuinka ihaniin tilanteisiin se minut ajaa.

Pirteän asenteen ansiosta huomaan jokapäiväisten kohtaamisten lähtevän aina paremmin käyntiin, kun aluksi uskallan hymyillä tuntemattomillekin ihmisille. Melkeinpä tilanteessa kuin tilanteessa huomaan, että kovat iskut ja terävät kulmat pehmenee, kun nappaan hymyn ja pirteän positiivisen asenteen mukaan.

Tänä syksynä, kun olen tutustunut Fiiliksen Siirin ja Tiikkuun, olen kokenut hengenheimolaisuutta. He ovat kokeneet töiden saralla paljon rankkoja muutoksia, mutta silti kertovat niistä hymyä välillä väläyttäen ja huumoria vääntäen. Uskon, että sillä asenteella he jaksoivat pitkän remonttiputken ja unettomat yöt. Ja sen asenteen vuoksi on ihana aloittaa työt Fiiliksellä. Tiedän, että meillä kaikilla fiilisläisillä on salaisena aseena pirteä asenne, joka pienimmillään vaatii vain hymyn, ja parhaimmillaan kasvaa koko porukkaa piristäväksi voimaksi.

Pirtein terveisin,
Krista

Ps. Kuten kuvasta näkyy, tukalakin tilanne tuntuu helpommalta hymy huulilla.