Laitan heti tähän ensimmäiseen lauseeseen: lapset on niin rakkaita ja elämä rikasta heidän kanssaan. Siitä huolimatta, että olisi vakaasti päättänyt olevansa valmis vanhemmaksi ja vielä sellainen onni käynyt, että toiveet ovat käyneet toteen, voi perhe-elämä olla välillä väsyttävää. Siihen ei auta usein lukemani virsi keskustelupalstoilla ”itsehän lapsesi teit” tai ”olisiko pitänyt miettiä omaa jaksamista ennen kuin aloit hankkia lapsia” (vaikkei niitä tietenkään noin vain hankitakaan). Siihen auttavat lämpimät katseet ja ymmärtävät ihmiset ympärillä – vertaistuki. Kun tietää, että muutkin ovat saattaneet valvoa yöllä, pitää sylissä päivät ja yrittäneet pysytellä rauhallisena uhmakohtauksen aikana, voi rauhallisin mieli työntää rattaat, napata turvakaukalon, sitoa liinan tai valjastaa pyöräkärryn kohti perhetuntia. Fiiliksellä et ole yksin!

Äitiys-tunneilla kuljetaan yksilöllisesti synnytystä kohti

Perheliikunnan polkumme alkaa äitiysliikunnasta eli äitiyspilateksesta, -joogasta tai -voimatunnista. Joku on joskus sanonut, ettei raskaus ole sairaus, vaan monta sairautta samaan aikaan. Tämä hauskaksi tarkoitettu sanonta on joskus ihan totista totta, mutta välillä sillekin on hyvä nauraa. Eilen viimeksi totesimme odottavien tunnilla, kuinka pienten tukilihasten rauhallisen harjoituksen jälkeen on illalla sellainen tuntemus, kuin olisi tehnyt kahden tunnin räväkän lihaskuntotreenin. Näihin lauseisiin tiivistyy Fiiliksen näkemys siitä, miten raskaana ollessa olisi hyvä liikkua. Liikkua kannattaa aina. Ainoastaan se, miten harjoittelu toteutetaan, vaihtelee sen mukaan, missä raskauden vaiheessa ollaan, millaisia muutoksia kehossa on tapahtunut ja mitkä sen hetkiset tuntemukset ja tarpeet ovat. Kyykkyjä voi aina tehdä, mutta on yksilöllistä, olisiko niitä hyvä tehdä esimerkiksi painojen kanssa, lantion pohjaa tunnustellen vai selän kuormitusta vähentäen. Haluamme tarjota äideille paikan, mistä saa tietoa: ihan kouriintuntuvia ohjeita, millaisilla harjoituksilla hellittää selkäkipuja, ennaltaehkäistä lantion alueen ongelmia tai ihan vain rentoutua muuttuvassa kehossa.

Vauva-tunneilta rytmiä, vertaistukea ja yksilöllistä ohjausta

Fiiliksen perhetunnit ovat saaneet alkunsa 2007 eli 12 vuotta sitten, kun äiti-vauvajumppa pärähti käyntiin. Silloin kerroimme, ettei suoria vatsalihaksia kannata treenata ennen kuin on synnytyksestä palautunut ja lantion pohjaa on hyvä vahvistaa. Viimeisen viiden vuoden sisällä tietämys erkaumasta ja raskauden aikaisesta harjoittelusta on räjähdysmäisesti lisääntynyt niin meidän ammattilaisten, kuin äitienkin keskuudessa. Nyt meiltä löytyykin jo usean vuoden kokemuksella neljää erilaista äiti-vauvatuntia, jokaisena arkipäivänä, seitsemän tuntia viikossa. Tutkimme vatsalihaksia käsin tunnustellen onko erkauman kuntoutukselle tarvetta ja tarjoamme myös henkilökohtaista ohjausta sitä tarvitseville. Se, mikä ei näiden vuosien aikana ole muuttunut, ovat vauvat. Nuo ihanat pienet nyytit, jotka siristävät silmiään Fiiliksen lamppujen loisteessa päiväunilta herätessään ja ihmettelevät missä nyt ollaan. Olen usein miettinyt, miten kätilöt voivat tottua työhönsä ja vastasyntyneiden pienten ihmeiden katseluun päivästä toiseen. Ehkä he eivät koskaan pidäkään vauvoja itsestäänselvyyksinä, sillä ainakaan minua vauvat onnistuvat sykähdyttämään aina vaan, kaikista vuosista ja päivittäisistä tapaamisista huolimatta.

Oma vauvavuoteni on osittain jo unohtunut, vaikkei siitä vielä niin kauaa olekaan. Sen kuitenkin muistan, että on ollut aamuja, kun vauva-tuntia ohjaamaan mennessä on tullut mieleen, emme olisi lähteneet kotoa mihinkään, jos emme olisi menossa töihin. Silti en muista yhtäkään kertaa, että tunnin jälkeen olisi ollut vielä mieli maassa. Minua on helpottanut se, että huonot yöt ja parisuhteen kiristykset on saanut purkaa siinä hetkessä muille, jotka kokevat samaa tai ainakin tietävät mistä puhun. Ja niinhän se menee, että kun yksi avaa suunsa, niin moni muu saa siinä samalla sanottua mikä painaa. Päiviin vauvan kanssa on myös tullut rytmiä, kun aamupäivällä on ollut tekemistä, jonka jälkeen on toivottavasti saanut taas levätä vauvan nukkuessa päiväuniaan. Niin hassulta kun tämä varmasti kuulostaa, niin minulle arjen helpotusta on tuonut lisäksi se, ettei ole ollut sotkemassa paikkoja kotona. Mitä enemmän on kotona, sen enemmän myös pyykkiä ja tiskiä tulee. Fiilis on kuin toinen koti. Sieltä kun löytyy hoitopöydät, syöttötuolit, jääkaapit, mikrot, lusikat ja ruokalaput.

Elämänmakuista yhteistä aikaa Taaperojumpassa & Perhetreenissä

Edelleen vietämme paljon aikaa 3-vuotiaani kanssa Fiiliksellä, helpotus on vaihtunut huvittavaan huomioon. Siivottavaa on nyt kahdessa kodissa, Fiiliksellä ja siellä, missä käymme nukkumassa. Silti en vaihtaisi pois niitä välipalahetkiä ja lukutuokioita, joita tuntien lomassa voidaan viettää porukalla ja jakaa näin arkea isompienkin lasten ja perheiden kanssa. Nämä hetket ovat mahdollistaneet Taaperojumppa ja Perhetreeni, jossa treenataan yhdessä alle kouluikäisen lapsen kanssa. Harvassa työssä voi olla yhdessä oman lapsen kanssa. Näitä tunteja ohjatessa olen erittäin kiitollinen siitä, että sen lisäksi, että saamme olla poikani kanssa yhdessä, hän myös nauttii tekemisestä ja minä pääsen samalla toteuttamaan omaa kutsumustani. Se ei silti takaa, että hän aina tekisi niin kuin sanon, mutta eivät aina kaikki muutkaan. 😉

Taaperojumppa on lapsen motorisia taitoja kehittävä tunti, kun taas Perhetreenissä aikuiset treenaavat yhdessä lasten kanssa. Molempia tunteja on tarjolla aamupäivisin, mutta Perhetreeniä on tarjolla myös arki-iltaisin ja viikonloppuisin, jotta töissä ja hoidossa päivisin olevatkin pääsisivät liikkumaan yhdessä. Yhteinen aika iltaisin on monesti sen verran kortilla, että aikuisten harrastamiset ja liikkuminen jää väkisin vähemmälle. Siksi halusimme alkaa tarjoamaan Perhetreeniä. Silloin ei tarvitse tinkiä yhteisestä ajasta, eikä omasta kunnosta. Perhetuntien dynamiikkakin on erilainen taaperoiden tunneilla, kuin silloin kun keskitytään äiteihin, vauvoihin ja synnytyksestä palautumiseen. Olen oppinut perhetuntien aikana paljon erilaisilta perheiltä, kun tunneilla näkee perheitä eri kokoonpanoissa, välillä toista vanhempaa, sisaruksia, isovanhempia tai koko perhettä kerralla. Perhetreenin temmellyksessä katselen välillä salia huvittuen, sillä se näyttää kesken harjoituksen erehdyttävästi lastenhuoneen lattialta leluineen ja jumppavälineineen ja sitähän se tavallaan onkin – osa meidän kaikkien arkea.

Jaetaan arkea yhdessä

Jos luit tänne asti ja huomasit, ettei perheliikunta enää kosketa teidän perhettä, niin tule moikkaamaan meitä illan aikuisten tunneille ja viettämään sitä kuuluisaa omaa aikaa. Vuosienkin päästä mieleen pompsahtelee silloin tällöin äitejä ja perheitä, joita ei ole vauva-ajan jälkeen näkynyt ja tulee mieleen mitä teille kuuluu. Meillä on aina ovet avoinna! Tervetuloa siis Fiilikselle voimistumaan, rauhoittumaan ja innostumaan – jakamaan arkea. Ohjaamme teitä niin hyvin kuin toivoisin itsemme ohjattavan. Täältä löydät lisää perheliikuntakursseistamme ja täältä pääset ilmoittautumaan.

Syysterkuin,
Fiiliksen yrittäjä Siiri (ja Markus) sekä Fiiliksen perheliikuntaohjaajien porukka