Keväällä 2013 olin vaihto-oppilaana Roomassa ja kesällä tein graduni Metso Powerille. Toinen jalka taisi olla jo tasapainoilemassa b-to-b markkinoinnin maailmassa. Jossain niillä tietämin aloimme kuitenkin varmaan molemmat Siirin kanssa miettiä, olisikohan mahdollista, että yhdistäisimme voimamme. Yhteisestä yrityksestä ei ensin suoraan puhuttu, vaikka muuten jaoimme Siirin kanssa paljon. Jotenkin ujosti aihe kuitenkin nostettiin esiin, koska kumpikaan ei varmaan tiennyt, kuinka toinen suhtautuisi: Olisinko minä ylipäätään innostunut yrittäjyydestä ja oliko Siiri ajatellut, että voisi ketään rinnalleen ottaa? Sydämeni valtaa suuri kiitollisuus joka kerta, kun muistelen Siirin sanoja siitä, ettei hän ennen minua ollut koskaan ajatellut, että voisi jakaa Fiilistä kenenkään kanssa. Jotain spesiaalia meillä oli: Jaetut ajatukset ammatillisesti, arvoista, liikunnasta ja elämästä. Olimme monella tapaa samanlaisia, ja juuri oikealla tavalla erilaisia.

Siiri kävi omassa blogitekstissään läpi Fiiliksen isoimpia käänteitä vuosien varrelta. Pysähtyminen arjen keskellä muistuttaa meitä siitä, mitä kaikkea olemme tehneet, kokeneet ja saaneet aikaan. Arjen pyörityksessä oma tekeminen voi helposti tuntua puurolta, eikä osaa erottaa, mitä tässä nyt oikein tapahtuu. Uskon, että nyt Fiiliksen 10-vuotiasta taipaletta miettiessä niin Siirillä, minulla kuin monella muulla on sydämessä iso kiitollisuus siitä, minkälainen valtava matka tämä on jo ollut. Ja toisaalta jo kutkuttaa, mitä kaikkea edestä löytyy! Tällä hetkellä sielussa roihuaa lisäksi palo siitä, kuinka hienoa on olla yrittäjä Suomessa, juuri nyt.

Kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin, en minä ainakaan kokenut 2010-luvun alun ilmapiiriä kovasti yrittäjyyttä kohti kannustavaksi. Siksi sanoisin, että päätös vuonna 2013 ryhtyä yrittäjäksi oli yllätys itsellekin, kuten myös monille ympärilläni. Suurin osa opiskelukavereistani hyppäsi eri alojen yritysten kelkkaan ja lähti muodostamaan omia polkujaan – ja hyvä niin, monenlaisia tekijöitä tarvitaan ja on totta, että kauppatieteiden maisterin papereilla lähdetään yleensä toisten leipiin mm. asiantuntijatehtäviin. Muistan, että tuolloin jotkut ihmettelivät valintaani tyyliin ”Sinähän olet KTM, miten sinä nyt yrittäjäksi lähdet”? Kauppatieteiden opiskelua ei yhdistetty yrittäjyyteen, vaikka minkä alan opiskelu tarjoaa siihen paremmat lähtökohdat? Oletettiin, että meikut hyppää valmiisiin rattaisiin jo olemassa olevien yritysten ja korporaatioiden markkinointiosastoille. Yritys ei todellakaan synny ilman timanttista ideaa, mutta kyllä kaupallinen osaaminen on tärkeässä osassa, kun yrityksen halutaan myös menestyvän. Kaupallinen osaaminen on todellakin auttanut minua ja Fiilistä eteenpäin, mutta kyllä sitä on ihan itse saanut ja joutunut opettelemaan, miten hienot markkinoinnin teoriat, mallit ja matriisit oikein taipuvat ”oikeassa elämässä”. En voi kuvitella mitään muuta työnkuvaa, joka olisi niin monipuolinen ja antaisi mahdollisuuden kokeilla, kehittää ja kehittyä, ihan jatkuvasti. Kaupallisten opintojen puolesta on ollut huikeaa päästä toteuttamaan kaikkea oppimaani käytännössä, löytämään meille sopivat käytännöt ja kokeilla pelottomasti (ja välillä pelätenkin) uutta.

Nyt, joitain vuosia myöhemmin olen todella iloinen: huumaava start up-hype, nuori yrittäjyys, rohkeat innovaatiot ja ylipäätään asennemuutos yrittäjyyttä kohtaan ovat kuumaa kamaa ja yrittäjyys-sanan lataus aivan uudenlainen. Me elämme nyt uutta aikaa, jossa yrittäjyys, rohkeus kokeilla ja työskennellä itsensä pomona ovat enemmänkin hyveitä kuin paheita. Työpaikkoja luodaan itse omien intohimojen ja kiinnostusten ympärille ja ne kiedotaan eteenpäin porskuttavaksi paketiksi esimerkiksi kaupallisten tai muiden opintojen tuomien tietojen ja taitojen avulla. Tuttavapiirissäni on niin kahvilayrittäjää, panimon perustajaa kuin hyvinvointialan innovaattoria.

Siiri oli edelläkävijä jo 10 vuotta sitten hypätessään ennakkoluulottomasti intohimonsa perässä yrittäjän saappaisiin. Hän on kehittänyt Fiilistä määrätietoisesti vuosi vuodelta ja kun minä hyppäsin kelkkaan, uskallan sanoa, että tärkeät palat kohtasivat: kattava liikunta-alan tietotaito sekä vahva kaupallinen osaaminen. Yrityksen kehittäminen on sekoitus eteenpäin vieviä visioita ja strategioita, markkinoiden tunnustelua, oman intuition kuuntelua kuin myös isosti asiakkaiden toiveiden ja tarpeiden tunnistamista. Kehityksen pitää näkyä ja tuntua niin salissa, sen ulkopuolella kuin omassa mielessä. 10-vuotias yritys ei ole mikään itsestäänselvyys – sen ja tulevat vuodet mahdollistaa sekoitus, jossa on palasia selkeästä visiosta, roimasti rohkeutta ja uskallusta sekä tärkeimpänä tietenkin palo omaan tekemiseen. Meillä liekki roihuaa liikkeeseen, yhdessä tekemiseen ja ammattitaitoisten ja persoonallisten ryhmäliikuntapalvelujen tarjoamiseen – ihan jokaiselle. Fiiliksen ydin ja sydän ovat säilyneet kaikki nämä vuodet, mutta moni asia on muuttunut ja kehittynyt. Ja se vie meitä eteenpäin.

Vanhassa ja tutussa pysyminen lamaannuttaa. Monesti me suomalaiset jäämme kiinni ajatukseen, että ”näin on hyvä” tai ”tämä riittää”. Pupu menee pöksyyn. Luomme eteemme myös kaikenlaisia näkymättömiä muureja omaan osaamiseen tai kykyihin liittyen – minä en uskalla, osaa tai ole tarpeeksi jotain.. Tämä mentaliteetti ei ole läsnä nuorilla, rohkeilla yrittäjillä, joita Suomi tuntuu nyt olevan pullollaan. Jos jotain ei osata, se opitaan ja pahimmat skenaariotkaan eivät saa pelkäämään, liikaa. Energisyys on isoa ja tarttuu myös ympärillä oleviin. Innovaatioita, kokeilunhalua ja uuden luomista tarvitaan. Yrittäjyyteen liittyy aina riskiä ja vastuuta vapauden rinnalla: on pystyttävä sietämään epävarmuutta ja tehtävä pieniä ja välillä isojakin ratkaisuja tuntemattoman edessä. On luotettava, että tämä kantaa. Välillä mennään hurjaan vauhtia eteenpäin innosta soikeana ja välillä meno on astetta kuoppaisempaa. Rämäpäisyyttä, rohkeutta ja rakkautta lajiin tarvitaan. Me Fiiliksellä olemme ylpeitä siitä, että olemme osa tätä eteenpäin porskuttavaa voimaa Suomi100-hengessä.

Ilolla,
Tiikku