Ciao a tutti!

Iloiset ja energiset terveiset Roomasta – täällä touhuttiin tammikuun alussa kovasti Fiiliksen kevätkauden startin kanssa ja sitten alkoikin todella tiivis rupeama väitöskirjatyön parissa. Tiivis, mutta todella hedelmällinen kylläkin. Nyt on hommat sellaisessa vaiheessa, että ajatusta ja kirjoitusvirtaa piisaa myös tälle foorumille – tuntuuko teistäkin joskus siltä, että suurin osa päivästä menee tietokoneen kanssa paijatessa, eikä sitten muulla ajalla kauheasti inspiroikaan istua lisää naputtelemaan? Tällaisissa tunnelmissa on nyt vähän menty, mutta täällä ollaan taas!

Viimeiset vuodet työni on ollut värikäs sekoitus toimistotyöskentelyä kuin erilaisten tuntien ohjaamista. Kombo, jossa on ehdottomat plussat ja miinuksensa. Erityisesti se on ollut siitä ihana kombo, ettei ole itse oikein kokenut sitä fiilistä, miltä se oikein kropassa tosissaan tuntuu, kun istuu ja pähkii paikallaan tuntikausia. Aina on ollut sen verran vaihtelua, että toimistojaksot ovat rytmittyneet liikkuvan työn kanssa siihen malliin, ettei niskaa tai selkää ole alkanut istumisesta johtuvista syistä jomottamaan.

Täällä Roomassa työnkuvani on ollut minulle uudenlainen: 0 tuntia ohjausta ja X (=kaikki työaika) tuntia toimistotyöskentelyä väitöskirjan ja Fiiliksen parissa. Olen nauttinut suunnattomasti, kun olen voinut uppoutua tutkimukseeni täysillä ja tuumailla Fiiliksen metkuja ajan kanssa, mutta kohdannut rehellisesti myös monet toimistotyön haastepuolet. Ihmistä ei todellakaan ole tehty istumaan: sen huomaan niskassa, selässä, hartioissa kuin lonkankoukistajissakin, auts. Lisäksi on täyttä totta, ettei ajatukset lähde lentoon tuoliin liimautuneena. Näiden havaintojen myötä treenin merkitys elinvoimaisen ja hyvinvoivan kehon voiman lähteenä on kirkastunut entisestään. Urheilu on ollut minulle aina rakas ja paras ystäväni monella tapaa, mutta varsinkin nyt treenien merkitys sille, miltä omassa kehossa tuntuu ja minkälaista tasapainoa liike muun muassa tälle tietokonetatitukselle tarjoaakaan, on korostunut. Tottakai olen nämä asiat tiennyt ja aiemminkin todennut, mutta nyt on tullut taas uudenlainen muistutus siitä, että se on myös uniikki kehomme, joka kaipaa liikettä siinä missä vaikutukset virtaavat myös pääkoppaan.

Se fiilis, kun kehon saa liikkeelle ja minusta tuntuu, että se kantaa ja vie minua eteenpäin, voimakkaasti ja energisesti, on ihan paras. Juoksulenkit ovat minulle ihan korvaamattomia. Jooga ja omat keskivartalotreenit ovat tarjonneet tukea core-alueelle ja erityisesti syvien lihasten vahvistamisen tärkeys on isosti tapetilla. Näiden lisäksi olen nauttinut ja kokenut isosti tarpeelliseksi kehoa erityisesti huoltavat treenit: liikkuvuusharjoitteet eri muodoissaan, rullailu, erilaiset venytystekniikat ja toiminnalliset kehonhuoltosetit. Ehkä tässä osa oppia on myös sitä, että on oivaltanut oikeasti tarkastelemaan omaa kehoaan ja kuuntelemaan, miltä tänään tuntuu ja minkälaista treeniä tänään kaipaa.

Kipuileva niska tai kireät hartiat ovat suoraan yhteydessä mielialaan, oletko samaa mieltä? Kun kehossa alkaa olemaan kireyden merkkejä, olisi samantien noustava ylös hetkeksi tai jättää työpöytä pidemmäksikin aikaa. Lähdettävä liikkeelle. Kehon hankalat fiilikset vaikuttavat suoraan mieleen, ajatuksenjuoksuun ja vireystilaan – negatiivisesti. Aina ei ole tietenkään kenelläkään mahdollista vaihtaa työvaatteita verkkareihin ja lähteä kirmailemaan ja tuulettumaan, mutta jokainen meistä voi vaikuttaa omaan jaksamiseen ja energiatasoon. Se voi olla pieni päätös nousta tuolista tietyin väliajoin tai jos tuppaa olemaan työpäiviä venyttävää tyyppiä, kirjaamaan se Bodycombat-tunti sinne kalenteriin vakituisesti.

Mikään ei voita sitä energistä ja iloista fiilistä, joka kumpuaa kehon ja mielen yhteistyöstä, kun sekä keho että mieli ovat samalla aaltopituudella – sitä tapahtuu niin treenien parissa kuin myös töiden parissa, kun flow-tila kaappaa mukaansa ja hommat rullaa. Tätä yhteyttähän minä tutkailen myös väitöskirjassani asiakaskokemuksien maailmassa, ja yhteys on sielläkin kiistaton (odotankin muuten jo malttamattomana, että pääsen kertomaan teille tästä enemmän, mutta toistaiseksi työ on vielä viimeistelyvaiheessa ja koitan pitää suuni supussa). Vaatii kuitenkin hurjasti opettelua ja uutta taitoa, jotta omassa arjessa osaisi kuunnella päivän tunnelmia ja aidosti toimia niiden mukaan. Välillä sähköpostit tai tekstin viimeistely tuntuu ehdottomalta juuri NYT, eikä tunnu oikealta jättää työpöytää ja poistua visusti ja hyvällä mielellä takavasemmalle toisten tärkeiden asioiden pariin. Näissä hetkissä se on usein meidän valloittava ja äärimmäisen mielenkiintoinen paketti nimeltään mieli, joka asettelee kaikenlaisia jänniä aitoja, vaatimuksia ja rajoja tekemisellemme. Olisiko kuitenkin niin  voimauttavampaa, fiksumpaa kuin tehokkaampaakin, kun osaisimme kunnioittaa myös kehoamme ja kääntää mielen asetukset siihen, että sallitaan, kuunnellaan ja kokeillaan?

– Tiikku