Pari viikkoa sitten Siiri totesi puhelumme aikana, että hänen mantranaan on elää otsikon mukaan kesä kerran päivässä – tai parhaimmillaan kahdesti. Todellakin, kesää 2020 saa ja pitää elää täydestä sydämestä ja sielusta, vieläkin normaalia isommin, pienistäkin hetkistä nauttien, vaikka kesästä me suomalaiset kyllä yleensäkin osaamme iloita isosti. Mutta ehkä tänä vuonna entistä väkevämmin, niin kummia ja hurjia aikoja takana, ja edessä tulevasta emme tiedä.

Toisilla kesäloma kuihtui koronan myötä, joillakin taas piteni, ehkä tahtomattakin. Joka tapauksessa, suurimman osan kesäsuunnitelmat menivät uusiksi tavalla tai toisella. Tuntui (ja tuntuu edelleen) myös vaikealta uskaltaa hellittää, laskea suojausta ja luottaa, että kaikki on ihan hyvin vaikka vähän tahtia helpottaisikin. Uskon, että ehkä aika monella siellä ruudun toisellakin puolella on ollut samanlaisia fiiliksiä? Me olemme olleet ”hälytystilassa” niin kauan, että sitä ei saakaan tuosta vain pois päältä, mieli ei käänny huolettomaksi ja kepeään kesämoodiin. Huoli on tuonut mieleen varjon, jonka läpi on välillä ollut vaikea nähdä kepeää, kirkasta valoa. Oma mieli myös rakentaa ajatusmalleja, että nyt ei saa hellittää, vaikka samalla tietää, että tällä tahdilla jatkaminen ei tuo mitään hyvää. Kesälomalla (ja millä tahansa lomalla tai irtiotolla yleensäkin) on supervoima saada meidät irti tutuista rutiinesta, ajatuskeloista ja mietteistä. Tällä on yleensä ainoastaan voimauttavia ja energisoivia vaikutuksia – yleensä hetken irtioton jälkeen mieleen alkaa pulpahdella ideoita ja ajatuksia, sormet alkavat syyhyämään kohti tulevaa. Se on ihana tunne – mieli täyttyy freeseistä mietteistä helposti, yhtään puristamatta. Silloin tietää, että on käynyt, luultavasti niin henkisesti kuin fyysisesti, tarpeeksi kaukana, että alkaa olla valmis hyppäämään arkeen ja töihin kiinni.

Nyt, kun fantastinen viikkojen lomakylpy ei kuulunutkaan tähän vuoteen, on irtiottoja ollut todella tärkeää uskaltaa järjestää ihan itse. Osata nauttia, vaikka alkuperäiset suunnitelmat eivät toteutuneetkaan (ja tilalle tuli varmasti jotain muuta kivaa!). Irtiotto voi olla viiden herkullisen makean kirsikan maiskuttelu, pienet päiväunet, iltauiskentelu, oma aamujoogahetki, vähän pidempi lounas, päiväreissu viereiseen kaupunkiin.. Ja vitsit, kun on antanut itselleen luvan rikkoa rutiineja ja tehdä vähän erilaista arkimeininkiä, kuinka paljon se on tuonutkaan hymyä, hyvää oloa ja virtaa! Mutta on se vaatinutkin. Se on vaatinut syvää keskustelua itsensä kanssa, lempeän lujaa muistuttelua läheisiltä – kaikki on hyvin, vaikka vähän hellittäisikin. Pienikin on isoa. On pitänyt uskaltaa orientoitua töiden ja valppauden sijaan elämään – ottaa kaikki aistit ja mahdollisuudet käyttöön. Niin helposti sitä kokee huonoa omaatuntoa tai antaa ajatusten karata työtouhuihin ja muihin arkivelvotteisiin, vaikka juuri se ronskisti irti päästäminen ruokkii ja ravitsee kaikista parhaiten. Nämä varmasti ikuisia kamppailun aiheita niin meille ahkerille ja tunnollisille, ehkä liiankin työorientoituneille suomalaisille, kuin myöskin työtään palolla tekeville ovat. Kuitenkin, kun saa oivalluksen siitä, että saa ja pitää hellittää, rikastaa se elämää. Pienetsuuret spesiaalihetket ovast arjen hunajaa! Täynnä makeutta, iloa ja kepeyttä.

Siirin mantra on mielestäni superhyvä muistutus meille kaikille juuri tähän kohtaan, ja nyt olen koittanutkin itse joka päivä tehdä jotain spesiaalia täällä Roomassa, missä minun ja puolisoni toinen koti on. Useat tietävätkin meidän kahden maan taktiikasta, mutta ehkäpä siellä on joku lukija, joka ei tästä kuviosta tiennytkään. Olen siis viimeiset 3 vuotta hoitanut Fiiliksen toimistohommia aina osan vuodesta Roomasta käsin ja samalla kirjoittanut väitöskirjaa kehollisesta asiakaskokemuksesta, mikä on toinen ”urapolkuni” tässä yrittäjyyden rinnalla. Ihan paras ja toisiaan täydentävä kombo! Nyt olen joka päivä koittanut tehdä jotain erilaista, pientä spessua – viettää kesää joka päivä. Onni on, että voin rikkoa työpäiväni osiin ja työskennellä miltei mistä vain, joten jo toimistopöydän vaihtaminen kotoa ulkokahvilaan tuntuu virkistävältä. Minulle kesä kerran päivässä on myös jäätelöhetkiä keskellä päivää, hetki kirjaa lukien jääkylmää limonata-juomaa siemaillen tai kiireetöntä käyskentelyä Rooman lukuisissa museoissa ja uppoutumista upeiden teosten ja tarinoiden vietäväksi. Ensi viikolla tukikohta vaihtuu jälleen Suomeen ja en malta odottaa, mitä kaikkea elokuu, ihana kesäkuukausi, tuokaan tullessaan.

Kesällä rutiinit on luotu rikottaviksi

Yksi tärkein asia kesässä on aina mielestäni rutiinien rikkominen, irti päästäminen. Se, että tekee asiat hiukan eri tavalla, vähän hulluttelee ja poikkeaa totutuista kaavoista. Itse olen rutiinien rakastaja, mutta koen arjen positiiviset ravistelut, yllätykset ja extempore-meiningit erittäin virkistävänä ja tärkeänä osana elämää. Ja jotenkin niille on enemmän tilaa ja ”lupaa” kesällä arkirullaukseen riippuen.

Me Fiiliksellä ymmärrämme hyvin, että kesällä treenirutiinitkin muuttavat muotoaan, ehkä luvan kanssa unohtuvatkin. Eihän me voida olla harmissamme, että kesän keskellä mökit, Suomen ihanat matkailukohteet, extempore-retket ja suunnitteemattomuuden sietämätön keveys kutsuvat ja Bodypumpit ja pilatekset unohtuvat hetkeksi. Fiiliksen kesälukkari on aina ollut muuta vuotta suppeampi juuri tästä syystä, koska kesälle pitää olla tilaa ja samalla mekin kannustamme tekemään ja menemään, toki samalla treenimahdollisuuksia tarjoten. Tänä kesänä Fiilis-kesä on ollut tuntitarjonnaltaan runsaampi kuin koskaan, kun olemme telmineet online, sisällä Fiiliksellä & puistossa. Puistossa olemme aina sään armoilla ja täytyy sanoa, että heinäkuun tiistait ja torstait ovat olleet kaikki sateisia. Ainahan se harmittaa, jos säät eivät ulkotreenejä suosi, mutta asiallehan ei mitään mahda ja sehän myös opettaa juuri sitä arvokasta taitoa hyväksyä ja antaa olla – niin monesti nyt olen jo harmitellut pitkään jälkeen päin peruutettua puistotuntia, vaikka eihän kaatosateessa tosiaan vaikkapa kuulailla. Eli oppimisen paikkoja nämäkin. On onneksi myös ollut ihania aurinkoiltoja ja paljon ollaan päästy puistossakin tekemään! On ollut myös ihanaa, kuinka online-tunneilla olemme päässeet kanssanne laitureille, mökkiterasseille, leirintäalueille, jopa veneilemään. On myös ollut parasta kuulla, kuinka teidänkin sydämet ovat kaivanneet fyysisesti Fiilikselle ja olette kokeneet olonne hyväksi ja turvalliseksi, kun olette tulleet tunneille studiolle. Ihan parasta palautetta meille. Oltiinpa yhdessä etänä tai lähellä, meille tärkeintä on, että jokaisella on hyvä ja turvallinen olla.

Koska niin kuin missä tahansa muussakin asiassa, kuinka hyvää pieni etäisyys tekeekään? Kun miettii liikuntaa, kuinka ihanaa on palata tanssin, joogan, kahvakuulan pariin tai mikä ja mitkä juuri sinun lempparitreenit ovatkaan? Se tuntuu tuoreelta, uudelta ja kutkuttavalta. Tärkeältä, omalta ja niin ihanalta. Meillä ainakin on jo sydän täynnä syyskauden odotusta, että pääsemme piiiitkän tauon jälkeen palaamaan kanssanne monien lajien pariin, jotka ovat koronan vuoksi olleet huilitauolla. Ja ah, kaikki kurssit, vitsit miten kivaa päästä aloittamaan yhteisiä polkuja niin tanssin kuin perheliikunnan parissa!

Sopiva sekoitus spessua ja tuttua

Toivon, että tästä kesästä kaappaamme myös arkimenoon mukaan hitusen hulluttelua, rutiinien iloista sirpalointia ja ”nyt, eikä sitten”-ajattelua. Ihan koko vuodeksi, osaksi arkea. Kesä on sen verran lyhyt ajanjakso, että nautinto ja elämän herkuttelu eivät voi olla ainoastaan muutaman kuukauden etuoikeus, vaan mielestäni ne kuuluvat maustamaan ja rikastamaan eloa läpi vuoden.  Rutiinit, työt ja vastuut hirmuisen tärkeitä, mutta en usko, että olemme parhaimmillamme itselle, työlle tai ympärillä oleville ihmisille, jos vain paahdamme ja rutistamme autopilotti-asetus päällä eteenpäin. Se, että hellitämme ja nautimme, kantaa ja tuo virtaa ihan kaikkeen tekemiseen. Silloin se tuttukin tuntuu taas ihanalta, kun on vaihtelua ja virkistelyä. Pitää vain uskaltaa oivaltaa ja antaa itselleen lupa, rutiineja saa ja pitääkin rikkoa, eikä siihen maailma kaadu vain päin vastoin, näkyy ja maistuu enemmän värejä ja vivahteita. Tähän kesä on ihana opettaja! Hyvä olo, nautiskelu ja elämällä herkuttelu kuuluu meille jokaiselle, vaikka ihan jokaiseen päivään.

Ehkäpä siis osaamme kesän kepeyden siivittämänä napata spessuhetket osaksi eloa, ihan läpi koko vuoden. Ehkä se tarkoittaa tutun treenin vaihtamista itselle vieraampaan tietyllä viikolla, ystävien kanssa kokkailua villisti tiistaina, aamupalaa ihanassa kahvilassa keskellä viikkoa, kukkakimpun ostoa ihan muuten vain tai jotain muuta pientä, mutta samalla suurta. Paras sekoitus on varmasti sopiva annos arjen rutiineja, tuttuja juttuja sotkettuna virkistäviin heittäytymisiin ja arjen yllätyksiin. Kun nyt kesän keinuttelussa kätkee palan kesän kepeyttä sydämeensä, voi kesä olla matkassa 365 päivää vuodessa, tavalla tai toisella.

Kepeää kesäviikonloppua!

Tiikku