Hei kevät, olet ollut myllerryksen aikaa. Olet pistänyt arkemme, tapamme kuluttaa kuin myös liikkua ihan uusiksi. Välillä tuntuu edelleen, että totuttelemma ja uutta tulee vastaan. Olemme koittaneet tarrata kiinni tuttuun, mutta moni juttu onkin pakosta lipunut kauemmas. Kuluneiden kuukausien aikana myös liikunta on saanut uusia merkityksiä. Kanssamme ruudun äärelle on joku löytänyt sattumalta ja kokeilun jälkeen hyvä olo on yllättänyt, toinen taas tarrasi treeneihin heti ensi hetkestä kiinni tietäen, että tässä on oma välttämätön virtalähde. Toisille liikunta on tarjonnut kivaa tekemistä yllättäen eteen tupsahtaneeseen väljenpään arkeen, toiselle energiapiikin kiiremenoon. Kehon liike on tuonut virtaa, vaihtelua, pakotien, helpotuksen – ollut tärkeä monenmoisissa hetkissä. Toisille vastaava pelastusrengas voi olla kirja, lempparimusa, pulahdus järveen tai kiireetön kokkailu keittiössä. Yhtä kaikki, tärkeintä on että kaikilla meillä on toivottavasti ollut turvasatamamme ja voimanlähteemme, jotka ovat kantaneet meidät kesän kynnykselle. Hei hei, kevät.

Vaikka nyt kesän kynnyksellä eteenpäin tiirataan uudenlaisessa valossa, on joukossa reilusti sitä ihanaa huolettomuutta, tuoksujen, tekemisten ja värien rikkautta ja kutkuttavaa odotusta, mikä suveen joka vuosi tiiviisti liittyy. Maaliskuun alusta tähän päivään on pieni ikuisuus, mutta toisaalta tuntuu, että  toukokuun lopulle on lennähdetty ihan hetkessä. Tuntuu, että kesä tulee juuri nyt aivan oikeaan aikaan. Me kaikki kaipaamme ja ansaitsemme ihanuutta, suven värejä ja valoa, asioita, jotka tekevät meille ihmeitä. Asioita, jotka saavat meidät höllentämään otetta rutiineista ja arjen hanskaamisesta. Kesällä poikkeukset, yllätykset ja ylipäätään rennompi ote elämään ovat sallittuja, tervetulleita. Uskon, että vaikka lomasuunnitelmat ovat heittäneet hurlumheitä ja kesää on pitänyt luonnostella uudestaan, me kaikki jaamme nämä ajatukset. Kesällä olo on helposti keveämpi ja hymy herkässä. Ja mikä tärkeintä, annamme itsellemme helpommin luvan hellittää.

Hellittämisellä en tarkoita joutilaisuutta tai laiskuutta (toki näilläkin ehdottomasti tärkeä roolinsa!), vaan pikemminkin koen hellittämisen uskalluksena päästää irti ylimääräisestä ja laskea suojausta, uskalluksena olla ihan vain itsensä kanssa ja tehdä tai olla tekemättä juuri sitä, mikä itsestä hyvältä tuntuu. Sitä, että maltamme päästää irti totutusta, oletuksista ja monesti mielen maailman asettamista raameista hellittäminen saakin meidät hoksaamaan, että maailma pyörii edelleen, mutta onkin helpompi hengittää. Tämän nimeen me Fiiliksellä vannomme ja haluammekin tarjota yhden tavan hellittää – koemme liikunnan kaikissa rikkaissa muodoissaan mahdollisuutena tähän. Mahdollisuutena oppia (niin uusia taitoja kuin hirmuisesti itsestä), oivaltaa ja päästää irti kaikesta ylimääräisestä. Kun vaikkapa pilates-harjoituksen aikana lataat kaikki ajatukset hengitykseen ja kuulostelet keskittyen kehon tuntemuksia, ei ole tilaa ylimääräiselle. Kevään jännitys on voinut pakkautua niska-hartiaseutuun ja lähteä heltymään joongaharjoitusten myötä. Tunnemöykky rintakehässä taas keventää otettaan Bodypump-rutistuksen aikana.

Hellittäminen vaatii uskallusta

Hellittää voi hurjan monella tavalla. Liikunnan äärellä toiselle hellittäminen voi olla tiukka lihaskuntotreeni, jonka päätteeksi maataan X-asennossa lattialla aivan puhki, kun taas jollekin pehmeistä pehmein yin jooga-harjoitus on hellittämisen hienoin muoto. Tänä kesänä toinen liikkuu mieluiten kotipihassa, toinen porukassa puistossa ja yhdelle tanssitunti bassojen kajareista kunnolla pauhatessa on parasta. Tavasta huolimatta kehon liike tarjoaa meille tavan olla puhtaasti itsemme, omien ominaisuuksiemme ja ajatustemme kanssa. Ylimääräinen sulaa pois. Kehon liike ja tunne siitä, miten pystymme ja kykenemme voi tuoda pintaan monenlaisia tuntemuksia energiapiikeistä lohtuun, keveydestä tunteeseen, että nyt kaikki ei olekaan mahdotonta, vaan mahdollista. Toisaalta punnerrukset ja kyykyt voivat olla tie tilaan, jolloin ei tarvitse miettiä yhtään mitään. Välillä taas ajatukset saavat sellaisen linkouksen, että treenin päättyessä oletkin saanut vastauksen asiaan, joka on kaihertanut jo pitkään. Meistä jokainen hellittää omalla tavallaan, omista tilanteistaan ja mietteistään. Yhteistä on kuitenkin aina se, että hellittäminen vaatii uskallusta. Jotta uskallamme, tarvitsemme usein toisiamme – hymyn ruudulla, rohkaisevan katseen vierellä, ystävän sanat takaraivossa tai ratkaisevan hymiön viestikentässä. Me kaikki olemme uniikkeja oman taustan, kokemusten, arvojen ja merkitysten summia – tämän kokonaisuuden kautta katsomme niin maailmaa kuin itseämme, kukin omalla tavallamme. Usein raamimme ovat yllättävän tiukkoja, ja sen vuoksi tarvitsemme jonkin voiman, joka saa meidän poikkeamaan tutulta raiteelta. Sitä voimaa on kesässä, sitä voimaa on toisissamme.

Toivottavasti me olemme pystyneet jo nyt kevään aikana tarjoamaan hellittämisen mahdollisuuksia ja ehkä lempeästi vetäisseet teidät treenin vietäväksi, vaikka joku vielä ruudulle vilkaistessa arpoi, ehtiiköhän mukaan. Jatketaan hellittämistä yhdessä kesällä, uskalletaan yhdessä. Jätetään huolehtiminen, vastuut ja ajatusralli hetkeksi ilolla ja annetaan kehon liikkeen tehdä tehtävänsä. Se puhdistaa, helpottaa ja tuo elinvoimaa – hellittäminen hellii. Uskon, että kesä on ihan paras leikkikenttä harjoitella itselle mieluista ja hyvää elämää, hyvän olon hyväksymistä osaksi arkea eikä vain spesiaalihetkien erikoisuudeksi. Tekeminen (ja tekemättömyys) saa tuntua keveältä ja hauskalta, eikä se ole pois siitä, olemmeko vastuuntuntoisia ja tonttimme hoitavia tyyppejä. Kyllä, kepeydellä ja ilolla saisi olla paikkansa arjessa 365 päivää vuodessa, mutta jostain se on lähdettävä. Kesä antaa meille tärkeää tilaa irtautua muoteista ja arjen rullauksesta, katsoa niin itseä kuin kaikkea ympärillä uusin silmin. Siksi toivonkin, että osaisimme jokainen tänä kesänä opetella hieman taas lisää hellittämään ja hellimään. Se, että me pidämme aidosti huolta itsestämme, heijastuu muihin ympärillämme. On enemmän valoa, enemmän värejä. Ja kaiken ytimessä olemme me kukin omana, aitona itsenämme.

Lempeitä, helliviä tuulia jokaisen viikonloppuun!

Fiiliksen yrittäjät Tiikku ja Siiri