Jotkut ihmiset muistavat kaikki virstanpylväät ja vähemmänkin tärkeät päivämäärät tarkasti – minä en kuulu niihin ihmisiin. Makeat muistot ja sattumukset kulkevat kyllä kirkkaina mielessä, mutta esimerkiksi, kun minulta kysytään, koska ensikohtaamiseni Siirin & Fiiliksen kanssa oli, en miettimättä osaa sitä kertoa (eikä Siirikään, ollaan tässä hyvin samanlaisia. Hetkessä eläjiä.) Kun kuitenkin oikein tätä Siirin kanssa tuumasimme, oli se vuosi 2011. Ja luultavasti syksy, koska kevään vietin vaihto-oppilaana Malesiassa.

Täytyy myös todeta, että koen, että minulla on Fiiliksellä kaksi ”uraa” tai ajanjaksoa. Ensimmäinen kesti muutaman vuoden ohjaajana, ja toinen aikakausi alkaa loppuvuodesta 2013, kun siirryin yrittäjäksi Siirin rinnalle. Tämän vuoksi oli mielestäni luonnollista jakaa bloggailukin kahteen osaan: nyt muistelen aikaani Fiiliksen ohjaajana ja huomenna luvassa teksti, jossa tuumailen asioita yrittäjän näkökulmasta.

Oma taipaleeni ryhmäliikunnanohjaajana alkoi vuonna 2009, kun aloitin ohjaamaan tunteja Liikuntakeskus Sykkeellä (nykyinen Fressi) Tammelassa. Opiskelin markkinointia Tampereen yliopistossa ja työ sopi loistavasti opiskelujen sivuun ja oli alusta alkaen ihanaa ja inspiroivaa. Tuntien ohjaaminen oli yhden unelman toteutuminen: olen aina rakastanut liikkua, kilpaillut, kokeillut ja Tampereelle muutettuani ihastuin ryhmäliikuntaan – ensin asiakkaana ja sitten ohjaajana. Eräänä päivänä vuonna 2011 silloinen esimieheni kysyi, voisinko mennä tuuraamaan eräälle studiolle (josta en ollut tuolloin kuullut) – omistaja oli kuulemma lähdössä lomalle ja kaipasi vielä yhtä tuuraajaa lounasajan spinning-tunnille. Joustavana tyyppinä tartuin tilaisuuteen ja pian Siiri soittelikin minulle ja sovimme käytännön asiat puhelimitse. Emme siis tässä vaiheessa ehtineet tavata lainkaan kasvokkain.

Sinnehän minä sitten tupsahdin, Kihlmaninraitin ryhmäliikuntasaliin, ja polkaisin spinning-tunnin yhdessä kolmen asiakkaan kanssa. Eipä tiennyt tämä tyttö silloin, mitä tuosta yhdestä tuurauskeikasta koituisi! Näin jälkikäteen tiedän, että kaikki kolme asiakasta olivat olleet tyytyväisiä tuntiini ja antaneet hyvää palautetta Siirille. Niinpä Siiri varmaan ajatteli, että kai tämä tyyppi kannattaa tavata ja sitten soittelikin minulle. Seuraavalla viikolla taisinkin istua Fiiliksen ohjaajapalaverissa – rytinällä sisään. Niinä aikoina tapahtui jotain uniikkia: meillä osui Siirn kanssa kemiat, arvot ja asiat niin hyvin Siirin kanssa yksiin, ettei ole toista samanlaista. Elämä toi meidät yhteen puhtaasta sattumasta, ja yht’ äkkiä huomasin kohdanneeni tyypin, josta hyvin nopeasti tuli minulle paljon enemmän kuin työnantaja tai kouluttaja, Siiristä muotoutui nopeasti “isosisko”, hyvä ystävä.

Ensiksi tuurailin tunteja Fiiliksellä ja jossain vaiheessa sain omia vakkarituntejakin, muun muassa kahvakuulaa, stepiä ja ihan ensimmäisen LES MILLS-lisenssini BODYPUMPin. Muistan elävästi, että heti alusta alkaen minuun teki vaikutuksen Siirin määrätietoisuus, ammattitaito ja kyky kohdata ihmisiä. Ihmettelin myös, miten samassa paketissa voi olla noin taitava balleriina ja hurjan voimakas pumppaaja – ajattelin, että supernainen. Ja ajattelen edelleen.  Siirin kaikki tunnit olivat täynnä rautaista ammattitaitoa ja motivoivaa tietoa tekemiseen tippui jatkuvalla syötöllä, mutta samaan aikaan salissa väreili kupliva ilo ja kannustava tekemisen meininki.

Yhteisistä alkuajoista muistan sen, kuinka paljon kehityin ohjaajana, kiitos Siirin. Kasvoin ja kehityin hurjasti monella tasolla: Siiri antoi aktiivisesti palautetta, koulutti ja kannusti. Siirin Fiilikselle luoma ideologia henkilökohtaisesta ohjaamisesta ja tavoitteellisesta treenaamisesta ryhmässä iskivät minuun. Tähän yhdistettynä taianomainen taito luoda tunnelmaa ja jakaa iloa jokaisella tunnilla, vau! Fiiliksellä asiat todellakin tehtiin eri lailla kuin missään muualla ja ohjaajalle tämä oli huikea koulu kasvaa ja kehittyä. Siiri myös mahdollisti ensimmäisen LES MILLS-lisenssin hankinnan ja muistan edelleen, kuinka upea kokemus peruskoulutus ja ensimmäinen sukellus tuohon maailmaan oli.

Ihmettelin ja ihastelin (ja kauhistelinkin) Siirin tapaa ja kykyä tehdä asioita. Tyyppi pyöritti liikunta- ja tanssistudiota täyttä päivää: ohjasi hurjat määrät tunteja, markkinoi sen minkä ehti, kiikutti kuitit kirjanpitäjälle ja noin tuhat muuta asiaa. Jossain vaiheessa ehdotin, että olisikohan mahdoton ajatus tehdä uudet nettisivut (vaikka oli ne Siirin itse tekemätkin tosi hienot.. Tai ainakin uniikit ja autenttiset..). Nehän tehtiin ja jelppailin Siiriä markkinointimetkuissa ja muissakin touhuissa sen, minkä opiskeluiltani ja muulta ehdin. Muistan, kuinka nautin tekemisestä, mutta en pienessä mielessänikään ollut miettinyt yrittäjän uraa, ennen kuin Siiri kertoi seuraavista opiskelusuunnitelmistaan Jyväskylässä. Olin aina toki haaveillut intohimoni liikunnan ja kaupallisen koulutuksen yhdistämisestä, mutta ajatus oli hyvin kaukainen, koska sellaiselle polulle harva KTM silloin sujahti ja yrittäjyyttä ei nähty yhtä houkuttavana ja potentiaalisena vaihtoehtona, kuin vaikka nyt joitain vuosia myöhemmin (Onneksi näin! Tästä lisää huomenna.).

Palataan vielä kuitenkin hetkeksi menneeseen. Löysin arkistojen syövereistä yhden ensimmäisistä ohjaajaesittelyistäni, jossa kuvailin Fiiliksen merkitystä itselleni seuraavasti:

“Riittääkö tähän sanat? Fiilis on mulla jo sydämessä. Se on kuin toinen koti: turvallinen, tunnelmallinen ja lämminhenkinen paikka, jossa asiat tehdään täydestä sydämestä, ilolla ja asenteella. Yhdessä mennään, tsempataan, hikoillaan ja haastetaan – tiukankin treenin jälkeen jostain löytyy se pieni hymy, joka tarttuu. Porukka on täällä mukana hulluimmissa kokeiluissa, väsy-päivänä toisista saa voimaa ja ketään jätetä yksin jos jokin kömmähdys joskus sattuu. Ennen en edes tienny, että tällanen paikka olis edes olemassa. Fiilis on tuonut mun elämään upeita ihmisiä, hetkiä ja kokemuksia, ja uskon, että vaikka mitä huikeaa on myös tulossa!”

Tätä tekstin pätkää lukiessa hymyilyttää. Siiri, Fiilis ja Fiiliksen asiakkaat valloittivat minut alusta alkaen ja voi tuota ihanaa pirskahtelevaa innostusta, joka tekstistä huokuu! Se saman sydän sykkii edelleen Fiilikselle & parasta on huomata, että aivan saman tyyppisin sanankääntein kuvailen Fiilistä näin useita vuosia myöhemmin. Vaikka asiat muuttuvat ja etenevät, Fiiliksen sydän ja juuri säilyy.

Haluan tämän postauksen myötä kiittää Siiriä vuosien takaisista opeista ja tsempeistä. Se, minkälaiseksi ohjaajaksi olen vuosien aikana kehittynyt, on isosti Siirin ansiota. Kiitos myös kohtalolle tai mikä tahansa voima se olikaan, joka meidät sai silloin ylipäätään ajoi yhteen – työntekijästä vertaiseksi yhtiökumppaniksi, ystäväksi ja siskoksi. Mikä matka tämä onkaan, loving it!

– Tiikku