Olemme taas niiden ainutlaatuisten hetkien äärellä, jolloin maalaamme mielissämme luonnoksia tulevasta & solmimme itsemme kanssa lupauksia uudelle vuodelle. Tavoitteet, haaveet, päämäärät, unelmat – mitä kohti 1.1. lähdemme päättäväisin mielin? Onko nyt hetki tehdä jämäköitä päätöksiä vai parempi hypätä tulevaa kohti sydän auki ottaen vastaan se, mikä sieltä tulee? Vai jotain siltä väliltä?

Itse tuumaan tässä vuoden viimeisinä päivinä yleensä muutaman askelmerkin uudelle vuodelle – välillä ne ovat mahtipontisempia, toisinaan tavallisempia. En tee sitä niinkään tietoisesti, vaan mieleni matkaa vain maalaamaan tulevaa. Totuuden nimissä voin kertoa, että välillä maalailu ja lupaukset toimii, välillä ei – sellaista se elämä vain on. Tässä tämän hetkiset mietteeni tulevalle vuodelle: nuku hyvin jatkuvalla syötöllä (se maaginen 8 h, kiitos. Älä lähde 5 tunnin unien jälkeen juoksemaan tai joogaamaan tai avaa läppäriä sen takia, koska olit vaan niin päättänyt.), panosta kehonhuoltoon, kiirehdi vähemmän, rytmitä arkea entistä paremmin ja ole entistä lujemmin ystäviä sekä läheisiä varten.  Ehkä kaiken voisi tiivistää: vähemmän hälinää, enemmän elämää. Konkreettiset ja tarkat tavoitteet ovat mainioita, mutta ehkä kokonaisvaltaiseen hyvään oloon tähtäävä Elämä isolla E:lläkään ei ole höpsömpi tavoitepaalu?

Hyvinvoiva minä on parasta itselle ja muille

Sateenkaaren väreissä hohtavia lupauksia enemmän kehotan itseäni ja muita miettimään, miksi niitä tavoitteita oikein asetamme ja mitä se käytännössä tarkoittaa? Itse haluan olla arjessa virkeä, mieli ja keho kirkkaana – siksi haluan panostaa uneen. Haluan, että kroppani voi kokonaisvaltaisesti hyvin ja että esimerkiksi joogan sivukorppi-asana onnistuu molemmille puolille – siksi kehonhuoltoa. Kiire-sana on edelleen liikaa sanavarastoni vakio ja haluan siitä irti, minkä lisäksi tavoittelen erityisesti työntekoon selkeyttä ja haluan opetella oikeasti keskittymään yhteen asiaan kerrallaan työpöydän ääressä (kun on ihanasti monenlaista, kokonaisuus saattaa puuroutua. Lisäksi liian usein saan itseni kiinni sinkoilusta asioiden välillä – sitä tuota ja tätä vähän koko ajan). Siksi vähemmän kiirettä ja parempaa rytmiä. To do-listat ja parempi aikataulutus siis ohjenuoriksi.  Edelliset tavoitepaalut kietoutuvat viimeisen ympärille – kun arjen palikat ja minä itse olemme kuosissa, olen parempi yrittäjä, puoliso, ystävä, tytär ja väitöskirjatutkija. Viivan alla elämän taulukossa loistaa kuitenkin muut ihmiset, en minä – siksi haluan pitää huolta vuonna 2020, että olen tärkeitä tyyppejä varten enkä verhoudu kiireen ja touhukkuuden taakse – se ei tarkoita välttämättä ajallisesti enemmän, vaan läsnäoloa oikeassa hetkessä, oikeaan aikaan. Sellaista syväluotaavaa priorisointia. Käytännössä se tarkoittaa läsnäolon taidon opettelua, keskittymisen kehittämistä. Voidaan siis todeta, ettei tämän hetkiset lupaustuumailuni tähtää mihinkään tiettyyn hetkeen, vaan ennemminkin pitkäjänteiseen mielentilaan ja tekoihin, jotka ovat läsnä arjessa tästä eteenpäin. Tavoitteena Elämä isolla E:llä, tänään ja huomenna.

Paras tavoite tuntuu arjessa ja sydämessä saakka

Tavoitteiden anatomia tuntuu niin monimutkaiselta, että jo ihan voi meinata kompastua. Ettei se nyt vaan olisi liian mahtipontinen, muttei liian mitätön. Tarpeeksi konkreettinen kiinni napattavaksi, mutta kuitenkin siinä saisi olla sitä kutkuttavaa taikaa, joka saa meidät janoamaan sitä kohti. Tärkeintähän on, että tavoite on juuri sen asettajalle sopiva – ja tämä taas tarkoittaa meille jokaiselle ihan eri asioita. Elämäkin on aikamoisen monimutkainen taideteos – siihen kuuluu valtavasti tapahtumia, tunteita ja sattumuksia. Osaan voimme vaikuttaa, kaikkeen emme. Myös tavoitteiden äärellä kannattaa muistaa, että ne ovat osa elämää. Välillä matka niitä kohti on kuoppaisempi, toisinaan kovastikin kevyempi. Ehkä tärkeintä onkin pyrkiä nauttimaan matkasta, pitää päämäärä kirkkaana mielessä, mutta ei antaa sen sumentaa matkaa tämän hetken ja sen täyttymyksen välissä.

Jokainen lupaus ja tavoite on oikea ja juuri sopiva, kun se tulee suoraan sydämestä. Se on sellainen, joka tuntuu ja näkyy arjessa. Jos asettaisin nyt tavoitteen viiden vuoden päähän enkä lainkaan välietappeja, tiedän, että arjen kohina vie tavoitteen ja syyt sen takana mennessään ja voin jo nyt sanoa, että ei tule tapahtumaan. Siksi konkretia ja arki kunniaan – mietitään ensin, mitä lupaukset ja tavoitteet oikeasti tarkoittavat, mitä tekoja, valintoja ja muutoksia ne tarkoittavat? Toinen omassa mielessä pyörivä ajatus on myös se oivallus, että kuinka usein tavoittelemme jotain enemmän – entä jos huomattavasti fiksumpi ajatusmalli olisikin tavoitella jotain vähemmän, ja se antaisikin enemmän? Kukaan meistä ei voi olla kaikkea koko ajan kuin äärimmilleen viritetty duracel-pupu eikä tavoitteita saavuteta kestävästi sinkoilemalla paremman elämän perässä kaikilla elämän osa-alueilla. Yksinkertaisuus on monesti kaunista ja kestävää, myös tavoitteiden maalailussa.

Maalaa tulevaa pysähtymällä – nyt 

Olisin voinut kirjoittaa tämän tekstin niin, että se kietoisi uuden vuoden lupaukset ja liikunnan tiukasti yhteen. Se ei kuitenkaan tuntunut oikealta. Sekä oma että Fiiliksen ajatusmaailma on vakaasti sellainen, jonka mukaan elämä on niin paljon enemmän kuin sykettä, hikeä, kaloreita ja endorfiineja. Liikunta kaikissa muodoissaan tanssista joogaan ja kahvakuulasta pilatekseen on mahtavaa ja usein juurikin hyvää oloa, energiaa ja positiivista kierrettä tuovaa – eli ehdottoman tärkeä osa arkea ja Elämää! Mutta ne hikipisarat, voittajafiilikset, musaan sukeltamiset ja isommat pumppipainot ovat nimenomaan etappi isompiin asioihin, kuten tavoitteisiin siitä, että voisi paremmin, olisi pirteämpi äiti, iskä tai ystävä, pystyisi keskittymään paremmin duunihommiin tai se voi olla juuri väylä opetella huolehtimaan vähemmän ja keskittymään omaan itseen enemmän. Liikunta osana arkea tekee meille jokaiselle hyvää – siksi kannustammekin jokaista valitsemaan tulevalle vuodelle 2020 sellaisia liikuttavia elämyksiä arjen osaksi, jotka tuovat itselle juuri sitä, mitä tarvitsee, tavoittelee ja toivoo. Jos kaipaa hellitystä hälinän keskelle, ehkä astut joogamatolle entistä säännöllisemmin tai jos janoat uudelle tasolle vieviä endorfiinisäväreitä, jospa asetetaan konkreettinen tavoite vaikkapa Bodypump-tunnin vastuksien äärelle? Jos elämässä muuten myllertää, ehkä paras pysyä tutuissa rutiineissa tai jos tämän hetkinen fiilis mietityttää, jospa laittaisikin kaikki kuviot treenit mukaan lukien uusiksi?

Sopivan mielenmaiseman ja tavoitekartan maalaaminen tulevalle vaatii pysähtymistä oman itsen äärelle – mitä minulle kuuluu? Mitä haluan, mitä tavoittelen? Suosittelenkin, että ota nyt vuoden viimeisinä päivinä pieni hetki itsellesi, olipa se sitten tuumaustauko sohvalla silmät kiinni tai kävelylenkki metsän siimekseen. Hengitä, kuuntele ja ole itseäsi varten. Olen varma, että tällä tapaa jokainen meistä voi löytää hippusia, joista voimme luonnostella juuri itselle sopivaa polkua tulevalle vuodelle 2020.

Jos haluat makustella uuden vuoden kuvioita ja tuumata, minkälainen treeni ja liikunta on juuri sinulle parasta tulevana vuonna, tule piipahtamaan Avoimet ovet-tapahtumassa Fiiliksellä sunnuntaina 5.1.2020 klo 11.00-14.00. Tutustu aikatauluun ja varaa paikkasi veloituksettomille tunneille täällä!

Nyt toivotan kaikille onnea sekä pieniä ja suuria ihmeitä uuteen vuoteen – asetellaan juuri sopivia tavoitteita, jotka tuntuu arjessa & tuntuu syvällä sydämessä saakka!

– Tiikku