Blogi-tekstit

26 01, 2019

Vähemmän hälinää, enemmän tilaa säkenöidä

2019-01-27T15:36:14+03:00tammikuu 26th, 2019|

Nostat ZUMBA-tunnilla kädet ilmaan ja antaudut musiikin vietäväksi. Ohjaaja saa uuden vaihteen päälle, kun tunnelma salissa kohoaa. Kahvakuulassa heilautat perusheilautuksen ennätys-isolla kuulalla. Ohjaaja kannustaa ja on innoissaan saadessaan ohjata moivoituneita kuulailijoita kohti entistä haastavampia liikkeitä. Lämpölamppujen syleilyssä harjoittelet korppi-asanaa ja ohjaaja tsemppaa sinua viereltä – onnistutaan yhdessä!

Tunneilla tiivistyy paljon, niin teillä asiakkailla kuin meillä ohjaajillakin. Me pääsemme antamaan kaikkemme, jakamaan osaamistamme ja ohjaamaan ihmisiä kohti vahvempaa, elinvoimaisempaa oloa & te saatte turvallisin mielin heittäytyä käsivarsillemme ja antaa mennä päivän fiiliksen mukaan. On niin ihana kuulla, että meidän salimme on se paikka, joka tarjoaa suojaa talven pimeydeltä, turvallisen paikan olla juuri sellainen epätäydellisen täydellinen tyyppi, joka on, antaa irtioton arkeen ja tuo sellaisen energiaräjähdyksen, ettei mistään muualta vastaavaa saa. Samat fiilikset ovat läsnä myös tunteja ohjatessa – ohjaamisen riemu, onnistumisten kanssa eläminen & upeat kohtaamiset tarjoavat tunnelmia, joita ei muualla saa.

Taustalla tiivistyy paljon

Liikunnallisen irtioton taustalla on kuitenkin paljon, joka nostaa tämän pienen arjen pakomatkan arvoa entisestään. Tiedämme, että tunneille ei ole aina helppoa päästä, koska Elämä. Työt, lapset, perhe, reissut, pöpöt ja ties mitkä rakentavat esteitä välillemme. Aina ei huvita tai jaksaminen anna periksi. Nujertavan flunssan jälkeen ei ole helppo napata liikunnan kipinästä kiinni. Omat harrastukset vaativat välillä enemmän, välillä vähemmän priorisointia, tasapainoilua ja mietintää. Siksi olemme älyttömän kiitollisia jokaisesta kerrasta, kun päätätte antaa aikaanne liikkumiselle & tulette nauttimaan kanssamme. Sitä ei missään nimessä saa pitää itsestäänselvyytenä.

Myös ohjaajan ja yrittäjän näkökulmasta tuntien ohjaamisen taustalle kätkeytyy paljon. Koska tavoitteenamme on tarjota Fiiliksellä asiakkaillemme vain parasta, vie tuntien suunnittelu usein reilusti aikaa. Toisinaan inspiraatio toki iskee ja koreografia syntyy silmänräpäyksessä, toisinaan aivoriihi kestää – ja kestää. Silmissä siintää kuitenkin aina paras ja eheä kokonaisuus, olipa laji ja tunti mikä tahansa. Me Fiiliksen yrittäjinä Siirin kanssa haluamme tarjota ohjaajillemme toimivat puitteet, jotta tuntien suunnittelu olisi heille hedelmällistä. Se tarkoittaa tiloja, vinkkejä, koulutuksia ja tukea. Usein toisen läsnäolokin riittää ahaa-elämyksen saamiseen, tiedättekö?

Taustamaailman tehomoottori – hälinä veks!

Omalla tontillani yrittäjänä koen tehtäväkseni taustamaailman toimivuuden takaamisen, jotta sekä Siirillä että ohjaajillamme olisi kaikki mahdollisimman hyvin tuntien suunnitteluun & ohjaamiseen, turhien häiriötekijöiden ja huolien ollessa poissa. Haluan olla tehomoottorimme siinä, että taustalla kaikki on kunnossa! Olemme Siirin kanssa niin onnekkaita, kun kohtasimme aikoinaan toisemme. Olemme niin samanlaisia, mutta niin erilaisia. Juuri sopiva kombo. Siiri on raudanluja liikunta-alan ammattilainen, ideanikkari ja luova johtaja, kun minä taas löydän vahvuuteni markkinoinnin, talousasioiden, suunnittelun, aikataulujen ja asioiden rullaamisen ääreltä. Nautin myös valtavasti tuntien ohjaamisesta, mutta sitä herkkua joudun työssäni rajaamaan, jotta tarpeeksi aikaa jää hallinnollisille töille ja yrityksen pyörittämiselle. Rakastan pohtia, tuumata ja toteuttaa kaikkea markkinointimetkuista sujuvampaan arkeen ja sähköpostien vastausrumbista Exceleiden naputteluun – näissä hommissa kaupallisen koulutukseni kanssa rakastamani liikunnan maailman kanssa olen elementissäni. Taustalla pyörii paljon, jotta tunnit rullaavat saumattomasti ja parhaalla tavalla. Haluamme kehittää Fiilistä, ja se vaatii entistä enemmän aikaa tietokoneen ruudun äärellä ja puhelimen päässä. Onneksi sieluni sykkii juuri tälle naputtamiselle, suunnittelulle & toteuttamiselle, jota yrityksen arki välttämättömänä tarvitsee.

Tilaa säkenöidä

Fiiliksen salissa säkenöi silloin, kun teillä on kaikki hyvin & ohjaajalla on tilaa antaa kaikkensa ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä. Se tarkoittaa, että taustapyörityksen täytyy olla kunnossa – luovat, hullut ideat ja tajunnanräjäyttävät tunnelmahetket eivät synny, jos kenenkään mielessä on liikaa ylimääräistä melua. Kun keskitymme omiin vahvuuksiimme, annamme kaikkemme ja teemme parhaamme, syntyy parasta, olipa kyse mistä tahansa. Kuten tiedämme, liikkuessa mielestä haluaa karkoittaa kaikki ylimääräiset mietteet, jotta voi keskittyä vain treeniin ja saada siitä parhaan mahdollisen irti – sama pätee myös yrityksen pyörittämiseen. Kun pelaamme vahvuuksillamme, annamme toisille tilaa tehdä timanttisesti heidän omaa tonttiaan. Näen oman työni Fiiliksen yrittäjänä entistä vahvemmin pinnan alla toimivana ja touhuavana tyyppinä, joka huolehtii, että ylimääräistä hälinää ei ole, ja kokonaisuus toimii makeasti niin teille rakkaat fiilisläiset, kuin Siirille & Fiilis-tiimiläisille.

Haluamme, että tunneillamme meidän sydämestämme sykkii suoraan teille taianomaisia hetkiä, turvaa & elinvoimaa. Olemme hurjan kiitollisia, että voimme Ilo- ja Valo-salimme kanssa tarjota teille valtavasti erilaisia tunnelmia, tunteita, oppimista & voimaa ja virtaa eloon. Te annatte myös hirmuisesti meille – tunneilla ja niiden ulkopuolella. Toivottavasti me myös teille. Kiitos kun olette. Säkenöidään yhdessä!

– Tiikku

 

22 11, 2018

Epävarmuuden seitit

2018-11-22T20:12:23+03:00marraskuu 22nd, 2018|

En osaa. En pysty. En uskalla. En kehtaa. Nämä lauseet pyörivät päässäni, kun joogatunnilla ensimmäisen kerran oli aika harjoitella päälläseisontaa. Kaadun varmasti? Mitähän muut ajattelee? Ai minä muka pää alaspäin, varmaan joo? Ensimmäisillä kerroilla en sitten koko hommaa kokeillutkaan, koska olin jo mielessäni päättänyt, että enhän varmana osaa. Päälläseisontaharjoitus alkoi tupsahdella eteeni kuitenkin aika usein & joogaopettajani kannusti minua sinnikkäästi kokeilemaan. Hmm.

Ja sitten kokeilin. Haparoiden, etsien ja epäillen aluksi. Juuri kun sain jutun juonesta kiinni ja jalat kohosivat kohti kattoa, mieleni teki taas tempun ja uskoin, että enhän minä pysty. Tätä taistelua käytiin tovi, kunnes kerran löysin itseni seinää vasten päälläseisomasta – olin jotenkin unohtunut väistämään epävarmuuden seitin ja siellä sitä killuttiin! Innostuksissani tupsahdin asanasta nopeasti alas hihkuen, mutta se ei haitannut. Siellä mie olin! Ja tästä yhdestä hetken kestävästä kerrasta eteenpäin uskalsin, luotin ja pystyin. Aloin harjoittelemaan päälläseisontaa isolla innolla ja eihän toistot tasalaatuisia heti olleet – välillä jalat nousivat kohti kattoa kuin ajatuksen voimalla ja toisella kertaa keskivartalo ei kytkeytynyt päälle sitten millään ja jalat tuntuivat painavan tonnin. Merkittävin muutos ei kuitenkaan ollut fyysinen, vaan henkinen. Opettajan kannustuksesta, ympäröivien ihmisten esimerkistä ja omasta uteliaisuudesta muovautui sen verran vahva tahtotila, että se nujersi mielen möröt. Aloin osaamaan, pystymään, uskaltamaan ja kehtaamaan.

Kuulostaako tutulta? Onko sinun mörkösi myös jokin joogan asana, zumba-tunti, nykäri, kahvakuula vai jokin ihan muu? Olipa se mikä tahansa, mielemme kiemurat heittävät monesti varjoa uuden ja epävarman edessä. Uteliaisuutta ja intoa olisi kokeilla, mutta epävarmuus voittaa nuo kaksi mennen tullen. Kunnes tapahtuu jotain käänteentekevää, jotain pientä, mutta niin merkityksellistä. Se voi olla kaverin kannustavat sanat, tuntemattoman hymy, pukuhuonekeskustelut, ohjaajan vinkit ja kannustus tai jokin muu, joka saa uteliaisuuden ja innostuksen roihuamaan epävarmuutta isommin ja meidän kokeilemaan. Se ei tarkoita, että heti olisimme mestareita uuden äärellä, mutta jo ensiaskeleista alkaen tiedämme sydämessämme, että olemme voittajia. Kyse ei olekaan taidoista, vaan fiiliksestä, siitä tunteesta, että osaa, pystyy, uskaltaa ja kehtaa – nauttii. Kun siitä saa kiinni, ei välttämättä ole paluuta ja vain taivas on rajana. Ne tarinat, että joku on vuosien mietinnän jälkeen uskaltautunut tanssitunnille ja nauttinut siitä valtavasti tai naulannut liikkeen, joka on tuntunut aivan mahdottomalta, ovat mahtavia. Olennaisinta tarinoissa on ne fiilikset ja tuntemukset, joita liikunta, onnistuminen ja kehon kykeneväisyydestä nauttiminen meille tuottaa.

Mieli on hassu laitos, joka punoo epävarmuuden lamauttavia ja seiniä rakentavia seittejä meidän jokaisen ympärille erityisesti uuden edessä, jännissä tilanteissa ja epävarmuuden vallitessa. Meistä jokainen on liukunut tällä epävarmuuden ohuella jäällä varmasti monissa paikoissa: töissä, parisuhteissa, uuden perheenjäsenen syntyessä, opiskeluissa ja harrastuksissa. Ei ole ihme, että myös liikunnan äärellä monenlaiset ennakkoajatukset ja epävarmuudet ovat läsnä. Mehän heitämme liikkuessa likoon kehomme ja mielemme, kaiken mitä olemme. Olemme haavoittuvaisia, aidosti hetkessä läsnä ja toisten ihmisten ympäröimänä. Niiden toisten, jotka ovat yhtä varmoja ja epävarmoja kuin mekin. Silti tunnistamme varmasti kaikki mietteet siitä, kehtaisiko sitä kokeilla vaikkapa uutta tuntia? Kelpaanko minä balettiin, olisiko minusta kahvakuulailijaksi?

Liikkumiseen liittyvissä epävarmuuksissa on monenlaisia taustoja, joilla tunnilla ei ole mitään merkitystä. Liikuntapaikan tulisi olla epävarmuuksien sulatusuuni, jossa jokainen kelpaa juuri sellaisena kun on. Sellainen paikka on myös Fiilis & salimme Ilo ja Valo. Meistä jokainen voi halutessaan olla zumbaaja, bodypumppaaja, joogaaja tai street-tanssija. Se vaatii hypyn uskaltaa kokeilla ja heittäytyä liikkeen vietäväksi.

Palataanpa vielä hetkeksi päälläseisontaan. Minulla on luonnollisesti omat syyni epävarmuuksiin, joita harjoituksen äärellä kohtasin. Tärkeintä on kuitenkin, että uskalsin päästää irti epävarmuuksistani ja heittäytyä eteenpäin. Turha puiminen vain ruokkii epäilystä ja vie meidät kauemmaksi siitä, että uskaltaisimme heittäytyä, kokeilla ja luottaa, että kaikki menee hyvin. Joskus itse hankalissa, jännittävissä tilanteissa mietinkin, mikä on pahinta, mitä tässä nyt voi tapahtua? Tämä kysymys juurruttaa minut monesti kiinni hetkeen ja tajuan, että pelkoni ovatkin melkoisen hataria, tummia pilvilinnoja ja pahin skenaario ei oikeasti olekaan kovin paha. Asiat naksahtavat mittasuhteisiin. Niskalenkki epävarmuudelle ja eteenpäin! Ja mitäpä sille, jos ihan heti ei onnistu tai välillä vasen jalka onkin vaikkapa zumba-tunnilla oikea tai muuta vastaavaa?

Me kaikki osaamme, pystymme, uskallamme ja kehtaamme. Emme kuitenkaan aina yksin. Kanssatreenaajan kannustus, hymy ja esimerkki, ohjaajan vinkit tai vaikkapa puolison tsemppi voivat olla juuri niitä ratkaisevia pukkauksia kohti ratkaisevaa askelta, jonka myötä epävarmuus saa kyytiä ja annamme mennä. Muistetaan siis huomata viereinen treenikamu, kunnioittaa ja kannustaa. Pienelläkin eleellä voi olla iso merkitys. Ensimmäinen askel on kuitenkin tehtävä itse, hyppy siihen, että kokeilet juuri sitä jännää liikettä tai tupsahdat uuden lajin tunnille. Anna mennä, uskalletaan yhdessä!

– Tiikku

21 10, 2018

Kehtaamisesta ja kelpaamisesta

2018-10-21T20:32:45+03:00lokakuu 21st, 2018|

”Enhän minä nyt kehtaa sinne tulla.” Suurin piirtein tällä tavoin alkoi äskettäin yksi koskettava keskustelu Fiiliksellä. Fiilikselle melko vastikään tullut kanssaliikkuja oli nähnyt lukujärjestyksestä monenlaisia itseään kiinnostavia tunteja ja mietti, rohkenisiko tulla esimerkiksi tanssitunnille. Vastasin hänelle, että ilman muuta hän kehtaa tulla tanssitunnille siinä missä kuka tahansa muukin.

Jäin keskustelumme jälkeen miettimään, miten usein ihmiset miettivät kehtaamistaan – oikeastaan kelpaamistaan – vaikkapa juuri liikkumiseen liittyvissä asioissa. Taustalla voi olla monenlaisia syitä, mutta itse toivoisin ihan jokaisen kehtaavan tulla mille tahansa tunnille. Liikkuessaan ja etenkään Fiiliksellä liikkuessaan ei tarvitse olla tietyn ikäinen tai kokoinen, viimeisimpiin urheilumuodin mukaisiin trikoisiin pukeutunut, ruskettunut, sykemittarilla varustautunut, kokenut tai mitään muutakaan erityistä. Kaikki kehtaavat ja kaikki kelpaavat juuri sellaisina kuin ovat. Tarvitaan vain halua tutustua erilaisiin liikkumisen tapoihin ja uskallusta lähteä mukaan.

Luulen, että aika moni voi tunnistaa itsensä jonkinlaisista kehtaamis- ja kelpaamispohdinnoista. Kuitenkin jokainen on joskus ollut aloittelija ja tehnyt jotakin ensimmäistä kertaa. Juuri silloin tarvitaan kanssatoimijoilta kunnioitusta ja kannustusta. Siispä: sinä kehtaa ja sinä kelpaat. Me kehtaamme ja me kelpaamme.

– Jutta Helenius

10 08, 2018

Kateudesta ja kuinka siitä on selvitty – Fiiliksen kehonpaino- ja hot-salin tarina

2018-08-10T10:37:40+03:00elokuu 10th, 2018|

En ole koskaan haaveillut pyörittäväni kuntosalia. Miten se sitten kuitenkin iski niin kovaa kun kuulin, että aerobicin maailmanmestari Jouni Viitanen on pistänyt pystyyn toiminnallisen harjoittelun salin, missä ei ole yhtään tavanomaista painopakkalaitetta: vaijereita, penkkejä tai metallisia vipuvarsia. Sellaisen salinhan minäkin olisin voinut haluta, missä kehoa haastetaan monipuolisesti sen omalla painolla: roikutaan, kieritään, punnerretaan, työnnetään ja heilutaan. Ja mikä pahinta – en ollut nähnyt metsää puilta. En ollut nähnyt laatikon ulkopuolelle ja keksinyt sellaista itse! Tästä kateudesta vihreästä hetkestä on jo useita vuosia. Välillä en ajatellut koko juttua, sillä vuosi vuodelta on kirkastunut ajatus siitä, että minä olen nimenomaan RYHMÄliikunnan asiantuntija. En ole kuntosalityyppiä, en liikunta-alan ammattilaisena kuin siviilissäkään.

Luin lämmitetyistä saleista ja HOT-joogasta vuosia sitten sporttilehdestä. Joku newyorkilaisen eliitin juttu, ei ole meidän saavutettavissa. Mutta miten ihanan rentouttavalta se kuulostikaan! Ja taas se sama vihreä tunne. Mutta toisaalta, joogastudiothan ovat asia erikseen. En minä sellaista voisi omistaa, kun kerran pyöritän ryhmäliikuntaa.

Nyt nuo omat ajatukset kuulostavat huvittavilta. Miten niin ei voi? Rajoitteet ovat pitkälti omassa päässä ja kaikki laillinen liiketoiminta, kuten yritysrekisterissä jotkut linjaavat, voi todellakin olla melkein mitä tahansa. Tavoitteellista ja kehittävää, yksilöllisesti ryhmän tuella tehtävää sekä tunnelmallista ja kaikki tunteet sallivaa, sitä on Fiilis. Sitä on myös kehonpainoharjoittelu pienryhmässä ja lämmitetty kehonhuoltotarjontamme uudessa salissamme. Ihan kohta tulemme saamaan juuri ne jutut, jotka aiemmin tuntuivat saavuttamattomilta.

Ensin pitää olla asiakkaita, että voidaan pyörittää toimintaa ja toiminta voi laajentua vain jos on kysyntää. Laajentuminen vaatii riskinottoa, taloudellista panostamista ja toimia, kuten juuri meneillään olevaa remontointia, budjetointia, välinehankintoja, markkinointia ym. Päättelyketju on selvä. Realiteetit ovat selviä.

Miksi, on kuitenkin se kysymys, johon minun pitää itsellenikin vastata. Miksi lämmitetty sali ja kehonpainoharjoittelu tuntuivat aluksi saavuttamattomilta ja mistä kateus kumpusi? Vaikka tuntuu kipeältä myöntää, kaikki johtuu epävarmuudesta. Arvostan kulttuuriimme kuuluvaa vaatimattomuutta, mutta se myös rajoittaa. On oletus, että jos osaa jotain oikein hyvin, ei voi osata samalla tasolla jotain aivan muuta. Minulla ongelmana on ollut se, että olen aina ollut kiinnostunut liikunnan saralla laajasti tanssista, kovasta fyysisestä harjoittelusta ja kehonhuoltomenetelmistä kuten pilateksesta ja joogasta. Olen ajatellut, että uskottavuuteni kärsii, jos sanon olevani tosiammattilainen kaikissa edellä mainituissa genreissä. Kateuden pistos on tuntunut rinnassa aina silloin, kun joku on tehnyt näkyvästi juttua, jota minä en ole kehdannut tunnustaa omakseni.

Jokainen saa käyttää harjoittelustaan mitä tahansa nimitystä. Minä käytän Fiiliksen tarjonnasta nimeä ryhmäliikunta, sillä koen, että se kertoo, että tehdään porukassa kehittäviä ja fiksuja juttua. Ryhmäliikunnan kansankielinen nimi on jumppa, ja sitä termiä olen kuullut eniten käytettävän työstäni. Olen vain oppinut kuulemaan sen sävyn, millä jumppaaminen lausutaan, eikä se tunnu yhtään niin jämerältä kuin tavoitteellisen ja kehittävän tekemisen kuuluu tuntua. Olen ollut kateellinen niille, jotka ovat treenanneet ryhmässä tavoitteellisesti ja yksilöllisesti, vaikka minulla itselläni on Liikunta- ja tanssistudio, missä toden totta on koko ajan voinut koko ajan tehdä ihan samaa.

Olen saanut voimaa ja lohtua imettäessäni yöllä kuolemanväsyneenä siitä että olen tiennyt kuinka moni muu äiti on tehnyt ja kautta aikain sitä ihan samaa ja selviytynyt. Olen saanut mielettömät kiksit siitä, kun olen parin tuhannen muun liikunta-alan ammattilaisen kanssa nostanut Bodypumpissa tankoa Tukholman Globenissa ja tuntenut sen energian, mikä silmiin kantamattomien tankojonojen alla piilee. Kaikki ne ihmiset tekevät työkseen sitä mitä minäkin ja tietävät miltä tuntuu ohjata muita tangon alle. Kuinka uskomatonta! Saman kokemuksen jakaminen tekee meistä ihmisiä: inhimillisiä ja ymmärtäväisiä. Kokemuksia, tunteita ja tuntemuksia, niitä olen saanut Fiiliksellä välittää. Mitä enemmän porukkaa LesMills Triathlonissa on ollut sen kovempi hurmos itsensä ylittämiseen ja viimeistenkin punnerrusten puskemiseen on syntynyt. Mitä enemmän tanssitunnilla on ollut väkeä, sen enemmän ihmiset ovat vapautuneet ja antaneet mennä – vetäneet ilmakirasoolon ja piruetteja päälle! Tätä saamme edelleen jatkaa Fiiliksen nykyisessä isossa Valo-salissa. Mukaan mahtuu edelleen lisää väkeä jakamaan tunnelmaa.

Ryhmässä on myös aina monta yksilöä, mielipidettä ja tavoitetta. Siinä, missä isossa ryhmässä koetaan olevan yhtä toisten kanssa, pienessä porukassa taas yksilöt ja ryhmän jäsenet pääsevät esiin omana ainutlaatuisena persoonanaan. On aivan mieletön juttu, että saamme uudessa Ilo-nimisessä pienryhmäsalissamme kokea ryhmänä treenaamisen erilaisia puolia. Fiiliksen arvoihin ja tavoitteisiin on aina kuulunut se, että kaikki kohdataan myös yksilöinä ja tavoitellaan sitä, että me voisimme olla kohtaamispaikka erilaisille tyypeille. Pienryhmäsalissa tavoitteet konkretisoituvat, kun treeniä tehdään aidosti pareittain, nostamalla toinen leuanvetotangolle tai pitämällä jaloista kiinni parin tehdessä kottikärrykävelyä.

Olemme uskaltaneet rakentaa toisen salin, lisätä tuntitarjontaa eli lasten ja perheiden tunteja, kehonhuoltoa ja pienryhmätreeniä sekä myös jatkaa tärkeäksi kokemaamme laadukkaiden tanssituntien ja tehokkaiden lihaskunto- ja kestävyystuntien tarjoamista. Jotta tämä kaikki edellä maninuttu toimisi, joka ilta vastaanotossa on hyvä tyyppi, joka huolehtii asiakkaista ja ohjaajista sekä kulkujärjestelmä, joka helpottaa kaikkien asiointia kassalla. Nämä muutokset ja kehitysaskeleet ovat enemmän, kuin mitä villeimmissä unelmissani osasin noina vuosia sitten kokemiani kateuden hetkinä toivoa.

Syksyn tapaamisia innokkaasti odotellen!

-Siiri

7 08, 2018

Ilolla ja Valolla uniikkeja tavoitteita kohti

2018-08-07T09:54:30+03:00elokuu 7th, 2018|

Vaikka ihanin kesämeno on edelleen täydessä käynnissä, karkaavat meidän yrittäjien ajatukset jo kovasti tulevaan kauteen. Tai oikeastaan suurimmaksi osaksikin ovat jo siellä: valmistautuminen on täydessä käynnissä niin uuden Ilo-salin puolella, tunteja ja kursseja suunnitellaan, konetta naputetaan ja koitetaan ehtiä kertomaan kaikesta ihanasta teillekin päin parhaalla mahdollisella tavalla. Uudistukset ovat ihanaa, eteenpäin vievää menoa ja ennen kaikkea entistä makeampaa tekemistä tarjottimella myös teille.

Kaikessa tohinassa myös hinnastomme päivittyy: vanhat tutut kertakortit pysyvät paikoillaan entiseen malliin, mutta rinnalle tulee myös muutamia uusia mahdollisuuksia. Kerta- ja 10-kortit ovat Fiiliksen ideologian ytimessä ja tärkeintä meille on sulautua teidän elämäänne, sopeutua aikatauluihin ja välttää kaikenlaista kiristystä ja kulmien kurtistusta. Kuukausikortti löytyy myös valikoimasta, mutta nyt kuukausikortin lisäksi meillä on tarjolla 3 ja 6 kuukauden mahdollisuudet – ne ovat nappivalinta sinulle, joka liikut meille reilusti ja tiedät, että tällainen meno on toistaiseksi näköpiirissa. Pidempiaikaiset kortit passaavat myös hyvin, jos meneillään on elämäntapamuutosprojekti tai muu pidemmän tähtäimen polku.

Hinnastosta löytyy nyt myös kahdenlaista korttityyppiä: Valo-korteilla (hinnaston vasen sarake) pääset liikkumaan kaikilla ison  Valo-salimme tunneilla, kun taas Ilo+Valo-korteilla saat käyttöösi myös uuden Ilo-salimme tarjonnan, eli LÄMPÖ-, kehonpaino-, ja pienryhmätunnit. Ilo-salin LÄMPÖ-tunneille mahtuu 18 tyyppiä ja Kehonpaino-tunneilla paikkoja on tiiviit 12. Valitsitpa minkä tahansa 10- tai kuukausikortin, on yhden tunnin hinta aina alle 10 euroa: Valo-kortilla yhden tunnin hinta on edelleen alle 7 euroa ja Ilo+Valo-kortilla yhden tunnin hinta alle 10 euroa.

On myös ihanaa kertoa yhdestä muustakin uudistuksesta: Fiiliksen vastaanotossa tulee 3.9. alkaen olemaan aina hymyilevä ja iloinen tyyppi sinua vastassa! Suurimman osan viikosta vastaanotossa tulet törmäämään tiimimme uusimpaan jäseneen, Kristaan. Lisäksi kassalla pyörivät Tiikku, Siiri & muutamat muut tiimiläiset. Tärkeintä on kuitenkin se, että nyt meillä aina aikaa jokaiselle kysymykselle, pohdinnalle ja korttiostolle, kun tunnin ohjaajan ei tarvitse säntäillä kiireellä ja hässäkkä häviää. Tätä on odotettu, vai mitä? 😉 Aidot, hetkessä olevat kohtaamiset, joihin Fiiliksen tunnit perustuvat, tulee nyt toteutumaan myös vastaanotossamme, mikä on meistä mieletön juttu! Siispä kun nyt pohdit, minkälainen kortti tai yhdistelmä on sinun tilanteesi paras, mietitään sitä yhdessä. Niin kuin tunneilla tarjoamme jokaiselle sopivan vaihtoehdon liikkeestä, sama ajatus jatkuu myös korttien parissa: on luonnollista, että jollekin kaiken kattava kuukausikortti on ehdottomasti paras vaihtoehto, kun taas esimerkiksi kiireisen ja liikkuvan arjen pyörteisiin 10-kerran kortti on oiva ratkaisu.

Sopivan kortin valinta on yksilöllistä elämäntilanteen, harrastusten, tavoitteiden ja muiden muuttujien mukaan. Vetäise meitä hihasta, pirauta tai laita viestiä, jos haluat, että tuumataan yhdessä sopivinta vaihtoehtoa. Jos treenirutiineihisi kuuluu enimmäkseen esimerkiksi lihaskunto- ja tanssituntejamme, voi paras ratkaisu napata taskuun Valon 10-kerran kortti ja siihen kaveriksi vaikkapa aluksi 5-kerran kortti Ilon tunneille, jos vaikka vielä mietit, olisivatko pienryhmälajit mieleisiä sinun ohjelmistoosi. Jos taas on varma, että haluaa käydä kummempia miettimättä kaikilla tunneillamme, on simppelein ratkaisu Ilo+Valo-kuukausikortti. Myös kehonhuollon ystäville yhdistelmäkortti on ihan omiaan!

Uusi hinnasto astuu voimaan 3.9., jolloin otamme myös käyttöön uuden sähköisen järjestelmän, joka tuo näppäryyttä ja tolkkua toimintaan – sekä superkivat avaimenperät pahvikorttien tilalle! Jatkossa ei siis enää ruksita kortteja, vilautetaan vain! Käytä rauhassa vanha korttisi loppuun ja saat uuden avaimenperän käyttöösi sitten uuden kortin oston yhteydessä. Vanhaa korttia käyttäessäsi Ilo-salin tunneille pääsee 4 euron lisämaksulla.

Jos korteista, avaimenperistä tai mistä tahansa muustakin asiasta on kysyttävää, me olemme teitä varten – aina voi soittaa tai pistää viestiä tai Fiiliksellä vetäistä hihasta ja kysäistä!

Iloisin ja valoisin terkuin,
Tiikku

 

5 08, 2018

Tule juuri sellaisena kun olet

2018-08-05T11:52:22+03:00elokuu 5th, 2018|

Suljen silmät. Hengitän sisään. Hengitän ulos. Ulkopuoliset äänet, melu ja hulina loittonee hetki hetkeltä. Omien ajatusten takaa-ajo ja kropan tarkkailu hellittää, jännityksen sijaan kehoon virtaa sisäänhengityksen mukana lempeyttä ja elinvoimaa. Kaikki on hyvin, tässä ja nyt.

Joogan ainutlaatuinen ihanuus on jotain, mikä mahdollistaa täydellisen irtioton ja hengähdystauon ympäröivästä maailmasta. Tällä hetkellä en malttaisi odottaa, että pääsen parin viikon päästä sukeltamaan tähän ihanaan olotilaan yhdessä niin odottavien äitien kanssa Äitiys JOOGA -kurssilla ja Äiti-vauva JOOGA -kurssilla taas päästään äitien ja pikkuisten kanssa yhteiselle matkalle.

Kursseilla iloitaan kehon kykeneväisyydestä ja aktiivisesta tekemisestä: sekä raskauden aikana kuin sen jälkeen voimme joogan avulla löytää monia tapoja liikkua vahvistuen, nauttien ja jopa yllättyen siitä, mihin pystymmekään. Emme aseta tavoitteita, mutta emme myöskään anna ajatusten rakentaa rajoittavia aitoja, vaan kokeilemme, uskallamme. Etsitään helpotusta kireyksille, vahvistetaan kehoa ja lisätään liikkuvuutta. Asanoista on aina tarjolla vaihtoehtoja, joista omaan harjoitukseen voi napata itselle sopivan. Vauvan kanssa joogatessa nautitaan liikkeestä yhdessä pikkuisen kanssa – paljon voidaan tehdä yhdessä ja jos pikkujoogi ei aivan joka asanasta innostu, aina voi ihmetellä ympäröivää menoa vaikkapa matolla. Yhteinen joogahetki tarjoaa myös hetken syventää suhdetta omaan pikkuiseen ilman ylimääräisiä hälinää. Äitiys JOOGAn parissa jooga taas toimii niin valmistavana kuin vahvistavana elementtinä kohti synnytyskoitosta.

Kurssille saa (ja pitää) tulla juuri sellaisena kuin on. Astutaan matolle päivän tuntemusten ja fiilisten kanssa, toisista päästetään irti, jotkut käännetään voimavaraksi, osa saa olla vain – tähän hengitys toimii isosti apunamme. Joogassa on kyse lempeästä, mutta lujasta kehon ja mielen liitosta, joka sidotaan yhdessä hengityksen nauhalla. Hengitys auttaa meitä kääntämään katseen ihanasta, jännittävästä odotusajasta tai vauhdikkaasta vauva-arjesta itseemme ja saamme luvan kanssa kysyä, mitä meille kuuluu? Välillä (tai aika usein?) laitamme muiden tarpeet omamme edelle ja unohdamme, että myös oma olotilamme virtaa läheistemme voimavaraksi. Siksi joogatessa olemme läsnä hetkessä, itseämme ja vauva-tunneilla tietenkin myös pikkuista varten. Muuta emme sillä hetkellä tarvitse, ja nautimme siitä. Hengitys- ja asanaharjoitukset ovat myös helposti sulautettavissa omaan arkeen kiireen tai jännityksen keskellä, tai vaikkapa synnytyshetkellä. Siinähän se ihanuus ja voima piileekin, että jooga tarjoaa niin irtioton arjen hälinästä kuin myös avaimia elon tiimellyksen keskelle.

Tavoitteena on aina, että olo on parempi ja vahvempi aina joogamatolta lähtiessä, kuin sinne tullessa. Tavataan matolla!

– Tiikku

JOOGA -kurssit ja muut Perheliikunta-kurssit käynnistyvät 13.8. alkavalla viikolla – kursseihin voi tutustua tästä ja meihin voi aina olla yhteydessä, jos jotain kysyttävää herää.

 

4 08, 2018

Vihdoin löytyi fiksu ruokaohjelma, jota ei tarvitse kutsua dieetiksi!

2018-08-04T11:04:26+03:00elokuu 4th, 2018|

Sen nimi on Via Esca. Nimi tulee latinasta ja se tarkoittaa tie ruokaa (lunttasin heidän nettisivuiltaan). Testasin itse 21 päivän aloitusmatkan, jossa minut vietiin puhtaan ja maistuvan ruuan äärelle. Mozzarellapasta uunipaahdetuilla tomaateilla vei kielen mennessään. Sosekeitot olivat jopa törkeän hyviä ja ohjeissa oli kunnon määrä mausteita. Vaikka ruoka olikin suhteellisen vähistä raaka-aineista koottua ja yksinkertaisin ohjein valmistettavaa, siinä oli twistiä, jopa hipsteriyttä, jos sen näin urbaanina nuorena kaupunkilaisena voi ilmaista – vai miltä kuulostaa herneguacamole ja chilipaahdetut kikherneet? Sekaruokavalio sisälsi paljon kasviksia ja oli päiviä, jolloin ei huomannutkaan eläneensä koko päivän ilman lihaa. Se on tämmöiselle wannabe-kasvissyöjälle iso plussa.

Miten Via Esca siis käytännössä toimii? Aloitusmatka kestää siis 21 päivää ja maksaa 150 euroa, jonka aikana puhelimeen ladattava sovellus laskee tavoitteittesi (pysyä samassa painossa, kerryttää massaa vai keventyä) ja Polarin aktiivisuusrannekkeen antamien tietojen perusteella, paljonko ja mitä syöt. Kaikki on valmiina klikkauksen päässä: kauppalistat, ruokalistat ja yksinkertaiset valmistusohjeet. Syötyäsi merkkaat aterian sovellukseen syödyksi ja pääset seuraamaan pitkällä aikavälillä, millaisessa tasapainossa syömisesi on verrattuna aktiivisuuteesi. Sovellusta oli helppo käyttää (tällaisen älylaitteiden kanssa tuskailevankin). Useamman ihmisen taloudessa oli helppo laittaa ruuille kertoimia ja määritellä että meillä aamupala syötiin meillä 2-kertaisena, välipalat ja iltapalat 2,5-kertaisena ja niin edelleen. Kauppalista oli mahtavan hyvin jaoteltu sen mukaan, miten ruoka-aineet tulevat kaupassa vastaan. Se helpotti ja nopeutti kaupassa käyntiä ja mitä parasta, selkeän listan kanssa tullut ostettua mitään ylimääräistä. Ruokaohjeen saattoi jakaa puolisolle ja ruokalistasta seuraamalla näki, kannattiko ruokaa tehdä isompi satsi kerralla, jos esim. edellisen päivällisen sapuskaa syötiin seuraavan päivän lounaalla. Vaikka ruoka oli hyvää ja homma toimi sovelluksen kanssa, se ei poistanut sitä tosiasiaa, että kasvispainotteinen tuore ruoka tekee elämästä yhtä pilkkomista. Huoh!

Siirrytään käytännön toiminnallisuuksista syvemmälle. Miksi me lapsena piimää ja puolukoita (joidenkin tapauksessa limsaa ja suklaata) syöneet aikuiset tarvitsemme tällaista ohjelmaa? Tässä minun teesini:

  1. Koska syöminen ravintosuosituksien mukaan on kokenut inflaation
  2. Koska terveellisen ruoan tekeminen ei oikeasti ole niin hankalaa kuin kuvitellaan
  3. Koska syömättömyys on yhtä usein ongelma kuin liika syöminen
  4. Koska terveellinen ruoka voi oikeasti olla hyvää
  5. Koska järkevien tapojen todellinen juurtuminen arkeen vie aikaa

Avaan teesejäni vielä muutamalla sanalla:

  1. Koska syöminen ravintosuosituksien mukaan on kokenut inflaation

Pari vuosikymmentä sitten rasva oli syyllinen ja kaikki piti olla lightia tai vähärasvaista. Voi piti vaihtaa margariiniksi jne. Vuosikymmen sitten karppaus eli proteiinipitoinen ruokavalio oli pinnalla. Nyt kaiken pitää olla sokeritonta ja välillä taisi olla taas ihan rasvatrendi huipussaan. Mikä sopii jollekin, ei sovi toiselle ja itseään pitää kuunnella ja kehoaan tunnustella, millainen poikkeus ravintosuosituksista kenties tuo parhaan olon. Väitän silti, että tässä yksilöllisyyden korostamisessa ja erilaisissa dieeteissä, paastoissa ja ideologioissa ollaan eksytty turhan kauas kultaiselta keskitieltä. Viralliset suositukset, joiden mukaan Via Escakin on kasattu, ovat hyvä pohja. Tutkimusten mukaan me suomalaiset syömme edelleen suosituksiin nähden liikaa kovaa rasvaa ja lihaa ja liian vähän kasviksia ja kuituja. Edellä mainittujen korjaaminen parempaan suuntaan tuskin heikentää keskivertotyypin terveyttä, jos ruokailu on syystä tai toisesta suistunut raiteiltaan.

  1. Koska terveellisen ruoan tekeminen ei oikeasti ole niin hankalaa kuin kuvitellaan

Käytän puolivalmisteita ja mielelläni kaadan wokkipannulle kiireisenä keskiviikkoiltana kasvissuikaleet pakastepussista. Usein kuitenkin huomaan, että parhaiten kaapissa säilyy ja myös maistuu toisenakin päivänä lämmitettäväksi ruoka, jonka raaka-aineet on pilkottu tuoreista raaka-aineista. Via Escan ohjeet olivat lyhyitä ja ytimekkäitä tähän tyyliin: Pilko tomaatit ja lisää öljy sekä mausteet. Paista uunissa X asteessa X aika ja lisää keitetyn pastan ja revityn mozzarellan päälle. Voisin kuvitella että samassa ajassa olisi lämmittänyt einesmaksalaatikon ja pilkkonut kasviksia kylkeen. Jos kerran ruoka on aina saatava pöytään jollain tavalla, vaikka sitten odottelemalla pizzataksia tai ravintolassa annostaan niin, on asennoitumiskysymys luoda aika itse sen tekemiseen.

  1. Koska syömättömyys on yhtä usein ongelma kuin liika syöminen

Tämä teesi on vähän ristiriitainen, sillä nälän lykkääminen kasvattaa nälkää ja siten syömättömyys ruokkii nimenomaan napostelemista ja ahmimista. Elimistön pitäminen nälässä taas hidastaa aineenvaihduntaa ja laittaa sen niin kutsutulle säästöliekille, jossa elimistö varastoi tarpeettomasti harvoin ravintoaineita, pitää kiinni rasvakudoksestaan eikä kerrytä lihasta. Kun jättää herkut pois, on suorastaan yllätys kuinka paljon ja kuinka usein terveellistä ruokaa pitää syödä, ettei iso nälkä yllätä. Tässä Via Esca toimii loistavasti. Jokaisesta päivän viidestä ateriasta tulee niin kylläiseksi, että verensokeri pysyy yllä, eikä nälkä iske (paitsi jos ruoka tosiaan jää välistä).

  1. Koska terveellinen ruoka voi oikeasti olla hyvää

On sitkeä harha, että kasvisruoka tai muuten terveellinen ruoka olisi mautonta. Olen ilolla seurannut sitä, kuinka Tampereellekin on rantautunut ihania kasvisravintoloita tai vegaanivaihtoehtoja tarjoavia paikkoja ihan naapuriini, muutaman mainitakseni Zeytuun, Tullin sauna, Muusa ja Kumma. Ruoka on yksi elämän isoista nautinnoista ja tieto siitä, että se on vielä tuotettu ja tehty eettisesti ja on lisäksi terveellistä lisää minun nautintoani. Via Esca on osa tätä uutta aaltoa, innostava värikäs lisä uuden ruokakulttuurin sanansaattajina.

  1. Koska järkevien tapojen todellinen juurtuminen arkeen vie aikaa

21 päivää on tutkimuksien mukaan lyhin jakso, jonka aikana hyvät tavat voivat jäädä harjoituksen avulla osaksi arkea. Mielestäni jakso voisi olla pidempikin, mutta toki kolmessa viikossakin ehtii jo elää useamman harrastustiistain ja juhlalauantain ja miettiä syömisiään sovelluksen avulla. Me olemme järkeilleet, että Fiiliksen Via Esca –vertaistuki- ja treeniryhmä kestää viisi viikkoa ja tapaa maanantaisin, eli silloin, kuin on suurin mahdollisuus sortua superdieetteihin tai detox-paastoihin, sillä eikös maanantaina aina aloiteta uusi elämä? Ensimmäinen maanantai käytetään sovelluksen lataamiseen ja kädestä pitäen Polarin mittarin virittämiseen ja synkronointiin sekä aikatauluttamiseen. Lisäksi asetetaan tavoitteita, joita voidaan saavuttaa elämän mittaisella matkalla ja otetaan kehonkoostumusmittaus, joka mittaa, kuinka Via Escan kanssa syöminen on aloitus matkalla lähtenyt sujumaan. Keskiviikkona käynnistyvän ruoka-ohjelman aiheuttamia tuntoja puretaan kurssin toisena maanantaina ja Taina, kurssin ohjaaja vastaa kaikkiin kiperiin käytännön kysymyksiin. Samalla treenataan yhdessä. Kolmas ja neljäs kurssikerta käytetään niin ikään vertaistukikeskusteluihin ja treenaamiseen. Viidennellä kerralla puidaan sitä, mitä sovelluksen käytöstä on jäänyt käteen ja mitä tehdä seuraavaksi elämänmittaisen tavoitteen suunnassa. Via Escalla on tarjolla myös 3 kk ja 6 kk kestävät jatkomatkat, jos sovellusta jää aloitusmatkan jälkeen kaipaamaan. Viimeisellä kerralla saa myös käydä uudestaan kehonkoostumusmittauksessa.

Olen ollut kranttu läpi vuosien ja ajatellut, ettei mikään markkinoilla oleva menetelmä, trendi tai ruokaohjelma tule läpäisemään minun seulaani siitä, että voisimme tarjota Fiiliksellä valmennusryhmää, joka paneutuisi kaikkiin kolmeen elämän perustekijään liikuntaan, lepoon ja ravintoon. Olen iloinen, kun löysimme Via Escan, sillä se on tiivis ja toimiva osa valmennusta niin, että me saamme keskittyä omaan huippuosaamiseemme, eli liikunnan ja levon väliseen tasapainoon ja rinnalla kulkemiseen sen saavuttamiseksi.

Jos tiedät, että Via Esca ja velmennusryhmä sopisi juuri sinulle, lue lisää ja ilmoittaudu täältä.

Iloisin terveisin,
Siiri

23 07, 2018

Fiilis <3 Roosa

2018-07-27T09:42:20+03:00heinäkuu 23rd, 2018|

Kolme vuotta sitten saimme puhelun, joka meni suunnilleen näin:

R(oosa): Moi, mun nimi on Roosa ja kyselisin vähän teidän salista, kun tarvitsisin treenitilaa.

S(iiri): Vai niin, mitäs sä treenailet? Meillä on kyllä sali aika täynnä tunteja… Pitäisiköhän sun tulla esittäytymään?

R: Joo, tosi mielelläni tuun! Mulla on pari kaveria, joiden kanssa meillä on tanssiryhmä ja treenataan Dancehall-tyyppistä jorausta. Me kyllä maksetaan tunneista, mutta jos haluatte niin mä voin kyllä tehdä jotain hommaakin teille vastineeksi salista. Oon muutenkin kiinnostunut liikunta-alasta ja kaikki hommat sen ympärillä olisi kotiin päin.

S: Kuulostat tosi reippaalta. Tuu käymään tän päivän tuntien jälkeen, niin katsotaan. Mua on aikoinaan autettu alkuun tälle alalle. Olis hienoa, että voisin laittaa hyvän kiertämään ja auttaa sua. Eiköhän me jotain teille siis keksitä.

Tuosta puhelusta lähtien Roosa on kuulunut Fiiliksen kalustoon. Roosa oli tuolloin 15-vuotias innokas ja oma-aloitteinen tapaus. Nyt hän on se sama tyyppi, mutta 18-vuotiaana, ammattiin valmistuneena, töissä käyvänä ja yksin omassa asunnossa asuvana. Näiden kolmen vuoden aikana Roosa on ehtinyt olla vastaanotossa hommissa, siivota, jakaa mainoksia, käydä oppimassa meidän ohjaajien tunneilla, ohjata jo kaksi vuotta omaa ryhmää, pitää temppusynttäreitä ja lastentapahtumia, olla järjestämässä Fiiliksen tapahtumia, pitää polttaritunteja, olla sijaistamassa tunteja, osallistua mainoskuvauksiin ja olla osa Siirin äitiysloman aikaista tanssiopettajien porukkaa Siiri enkeleitä sekä tietenkin tehdä sitä, miksi alun perin tuli Fiilikselle – treenata omia tanssimuuvejaan. Ja varmaan listasta unohtuikin jotain.

Miksi halusin kirjoittaa tämän tekstin Roosasta kaiken kansan nähtäville? Seikkaperäisesti vastaan, että muistivihon takia. Olen vuosien mittaan ollut monen työhöntutustujan tet-ohjaaja ja työharjoittelun vastaava. Meillä on ollut pääosin tosi kivoja nuoria mukana Fiiliksen arjessa vuosien mittaan, mutta silti monet tapaamiset ovat unohtuneet, työtehtävät tehty sinne päin ja töihin tultu eri aikaan kuin odotettiin. Olen yrittänyt teroittaa heti ensimmäisellä kerralla, että minulla omia työasioita hoidettavanani ja kun annan ohjeita tai sovitaan aikatauluja, niistä saa aina kysyä, mutta en ole joka hetki vastaamassa ja siksi on hyvä omaan muistiin luottamisen lisäksi laittaa asiat johonkin ylös. Hyvin harva on kuitenkaan laittanut mitään ylös ja jos onkin, niin lappu on hukkunut tai muistiinpanoista ei tosipaikan tullen ole löytynyt kuin tehtävän otsikko. Roosa on alusta asti kantanut muistivihkoa mukanaan. Roosan kanssa tapaaminen, opetustuokio ja palaveri kerrallaan, olen oppinut luottamaan, että se, mitä sanon, kuunnellaan, sitä mietitään ja se kirjoitetaan ylös, jotta siihen voidaan palata. Tämä hieno tapa (jota en aina itsekään kovin hyvin osaa) on johtanut siihen, että näiden vuosien aikana, olemme voineet Roosan kanssa tavatessa jatkaa siihen mihin on jääty. Vaikka Roosa on kouluttautunut toiselle alalle, hänen halunsa työskennellä liikunnan parissa on ollut silminnähtävää ja ammattiopintojensa ohessa Roosa on saanut aimo annoksen oppeja liikunnanohjauksesta Fiiliksen tapaan.

Viime keväänä tulimme Tiikun kanssa siihen tulokseen, että Roosan voisi olla valmis seuraavaan askeleeseen. Vastaanottohommien lisäksi Roosa nähdään tulevana syksynä ensimmäisen Les Mills -lisenssinsä BODYCOMBAT –tunnin ohjaajana. Olen kokenut tähän mennessä itse kuusi kertaa Les Millsin peruskoulutuksen ja ne ovat olleet tämmöiselle liikunta-alan koulutuksen saaneelle pitkään ohjanneelle tyypillekin kovia koitoksia niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ennen koulutusta alustimme Roosaa yhdessä BODYCOMBAT-ohjaajamme Tainan kanssa siitä, mitä tuleman pitää ja jäimme jännittämään kuulumisia koulutuksesta. Roosa lähti koulutukseen innolla (vaikka varmasti myös jännityksellä) ja valloitti kaikki sillä samalla, millä aikanaan meidätkin: aitoudella. Stereotyyppinen kuva liikunnanohjaajasta tekopirteänä ”jaksaa jaksaa” –huutelijana on onneksi jäämässä taakse ja Roosan kaltaiset elämäniloiset ja maanläheiset tyypit sopivat kuin nenä päähän lisenssituntien ohjaajiksi ja maailmanlaajuisen brändin esikuviksi. Olen siitä iloinen niin Roosan, kuin koko Fiiliksen ja kaikkien asiakkaiden sekä ihan koko liikunta-alan puolesta! Jos siis eksytte tänä kesänä Fiiliksen maanantain BODYCOMBAT –tunneille, saatatte törmätä Roosaan joko harjoittelemassa ohjelmaa varjona tai ohjaamassa siitä osan.

Toinen iso askel Roosalle on ottaa koko kauden kestävien lasten Temput- ja tanssit –kurssit haltuunsa. Silloin tällöin pidettävät lasten tunnit ja tapahtumat muuttuvat jokaviikkoisiin tapaamisiin lasten kanssa, joista väistämättä tulee osa Roosan arkea ja joiden mieliin Roosa tulee jäämään (ehkä jopa ensimmäisen oman) harrastuksen ohjaajana. Tiedän kokemuksesta, että kursseilla jaetaan isoja tunteita ja sattumuksia – onnistumisista, pieniin kuhmuihin ja marraskuun väsymyksestä iloon siitä, että tontut jo kurkkivat ikkunan takana ja että naapurissakin on koira eikä serkun kummin kaimalla olekaan pitkiä hiuksia vaan laastari jalassa. Olen seurannut sivusta, kuinka Roosa on hoitanut omia pieniä sisaruksiaan ja antanut omaa poikaani hänelle hoitoon. Tiedänpä myös yhden vakkarivierailijan, joka äidin liikkuessa haluaa lähteä mukaan JOS Roosa on myös siellä. En siis epäile yhtään, etteikö Roosa olisi paras tyyppi vastaanottamaan pienet sielut, jotka päivästä riippuen tarvitsevat välillä syliä, välillä pompputerapiaa tai hurjaa discoilua.

Joskus etsimällä on vaikea löytää puuttuvaa palasta. Roosa tuli yllättäen ovemme taakse ja sisään astuttua hänen palasensa on täydentänyt Fiiliksen palapeliä siitä saakka. Ennen tapaamistamme, emme edes tienneet sellaisen palasen puuttumisesta. Nyt emme osaisi olla ilman!

Ihanaa taistelu- ja tanssisyksyä Roosan kanssa odottaen,
Siiri, Tiikku ja koko Fiiliksen tiimi

20 07, 2018

Remontti pintaa syvemmältä

2018-07-20T10:39:22+03:00heinäkuu 20th, 2018|

Todellisuutta ei pääse enää pakoon. Nimittäin remontti on alkanut! Neljä vuotta sitten tähän aikaan me hieroimme vuokranantajamme kanssa sopimusta nykyisistä tiloistamme. Muutama viikko siitä eteenpäin muutimme tavaroitamme remontin ajaksi tulevaan Ilo-saliimme. Mietimme jo silloin, että jos kaikki menee kuten elokuvissa ja homma alkaa pyöriä uusissa tiloissa kuten suunnittelimme, laajennamme toisen salin verran sitten kun tilanne sallii. Ja miten ollakaan! Näiden neljän vuoden aikana olemme saaneet rakennettua Fiilikselle suihkutilat, Tiikku on saanut vahvan startin kohti väitöskirjaa Italiassa vietetyn vuoden turvin ja minä olen saanut kasvatettua vierelleni trampoliinilla pomppivan taaperon. Nyt kun tasapaino on löytynyt, pitää venettä vähän kokeilla keinuttaa ja testata, mitä tapahtuu kun taas remontoidaan.

Pohdin juuri itsekseni, miksi edes remontoimisen ajatteleminen aiheuttaa sellaisia fiiliksiä, että suuta alkaa kuivata, on pakko istua alas ja vähän huokailla miettiessään tulevaa projektia. Fakta kuitenkin on, että tällä kertaa on oikeasti hurjan paljon vähemmän tekemistä, kuin millään edellisillä kerroilla on ollut. Lisäksi pidän remontoimisesta. On mielekkäämpää maalata seinää kuin pestä lattiaa. Se ei lopulta ole sen kummempaa touhua, kuin mikä tahansa kunnossapito, jota väkisin joutuu tilat omistaessaan tekemään harva se päivä. Firman nimi taitaa jo kertoa vastauksen. Ei se fakta vaan se fiilis!

Muistan hyvin millaisella vereslihalla olimme neljä vuotta sitten kesällä remontoidessamme nykyisiä tilojamme edelliset tilat menettäneinä, lainat ottaneina ja tulevaisuudesta jännittyneinä. Rakensimme unelmaamme, ihan omia tilojamme, isoa ryhmäliikuntasalia ikkunarivistön valaistessa meidät auringollaan. (Siksi ei ehkä olekaan ihme, että ison salimme nimeksi tulee näiden neljän vuoden jälkeen Valo.) Venyimme voimiemme äärirajoille, sillä ajattelimme, mitä niiden ikkunoiden alla voisi tapahtua. Kuinka hienoa olisi saada nähdä, miten taaperot sipsuttelisivat lattioillamme pikku varpaillaan ja vauvat konttaisivat katsomaan itseään peileistä. Miten mahtavalta tuntuisi tanssia itsensä tainnoksiin musiikki pauhaten, rauhoittua hämyisässä valaistuksessa joogan loppurentoutukseen tai punnertaa toinen toistaan kannusten siinä valkoisen lattian, peiliseinän, itse suunniteltujen valolistojen ja maalattujen seinien sisällä. Rakensimme tiloja meille kaikille ja pidimme mielessä miksi niin teemme.

Nyt olemme vastaavassa tilanteessa. Siksi remontointi aiheuttaa niin paljon tunteita, koska sitä ajattelee jo, millaista Ilo-salissa on treenata. Saada jakaa ne ilon kokemukset kun ensimmäinen leuanveto onnistuu, päästä täydellisen rentoon olotilaan lämpölamppujen alla joogatessa, kummastella kasvavia mahoja ja jakaa odotuksen ilot (ja kolotukset) sekä rakentaa lasten tunnilla paras temppurata ikinä! Emme rakenna siis vaan seiniä ja lattioita, vaan remontoimme sielunmaisemaa, jossa onnistutaan ja epäonnistutaan yhdessä, sisuunnutaan yrittämään ja opitaan päästämään irti silloin kun sen aika on. Voi niitä kaikkia tunteita, hetkiä ja kokemuksia, jotka vielä ovat edessämme!

Neljä vuotta sitten olimme kauhuissamme ja odotimme jännityksellä, palaavatko taaperot vanhempineen kesän jälkeen uusiin tiloihimme, saammeko jatkaa seniorien kanssa tanssimista, löytävätkö aikuisbalettilaiset saliimme, jonka lattiamateriaali on valittu niin, että tendu saa aikaan mahdollisimman ison suhinan. Siitä huolimatta, että olemme jo kerran saaneet kokea, että riski on kannattanut ja tilat ovat löytäneet käyttäjänsä ja vaikka lisäksi osaan kuvitella, kuinka ihanaa on jakaa kehonpainotunnilla oman lapsen ja tuttujen taaperoiden sekä heidän vanhempiensa kanssa mieltä ja kehoa tuulettava treenihetki, tulen jännittämään sitä, löytävätkö ihmiset Ilon ja sen huipun tarjonnan.

Ymmärrän toki, että tämä kaikki mikä on vielä pään sisällä, niin remontti, kohtaamiset kuin epävarmuudetkin, ovat idealistisia oletuksia. Samaan tapaan, kuin sitä ruusuisilla laseilla maalaa päässään ihastuksen kohteestaan vielä ihanampaa kuvaa, kuin millainen hän todellisuudessa on, sitä varmasti remontoidessa miettii mitä tuleman pitää. Ehkä ihan kaikki lasten tunnit eivät ole päivän riennoista väsyneinä (niin ope kuin oppilaat) yhtä ruusuilla tanssia, eikä joka päivä päästä näkemään itsensä ylittäneitä leuanvetäjiä, olen varma, että todellisuus on kuitenkin aina välillä haavekuvien veroinen ja se on asia, jonka motivoi maalamaan, vaikka koko muu maailma makaisi rannalla.

Remonttikuulumisiin,
Siiri

2 05, 2018

LIIKUN – OLEN – NAUTIN

2018-05-02T11:35:34+03:00toukokuu 2nd, 2018|

Olen kohdannut monenlaisia uskomuksia ja ennakkoluuloja, jotka liittyvät astmaan. Yksi niistä on liikunnan rasittavuuden ja astman välinen yhteys. Valveutuneimmatkin tuttavat ja joskus jopa lääkärit tuntuvat välillä ajattelevan, että astmaatikon tulee olla erityisen varovainen liikuntaa harrastaessaan. Myös monet astmaatikot suhtautuvat liikkumiseen varovaisesti. Astmaatikon näkökulmasta tämä on sikäli ymmärrettävää, että etenkin juuri diagnoosin saaneena monet sairauteen liittyvät asiat ovat uusia. Jos vielä sairaus on hiukan epätasapainossa, liikunta voi aiheuttaa voimakkaitakin oireita, mikä lisää entisestään arkuutta liikkua. Järkeä ja malttia liikkumisessa kannattaa ilman muuta käyttää, ja kuntopohjaa on hyvä rakentaa hitaasti, jos ei ole aiempaa liikuntataustaa. Haluaisin kuitenkin kannustaa kaikkia astmaatikkoja ja heidän lähipiiriinsä kuuluvia suhtautumaan liikkumiseen iloisin ja avoimin mielin.

Liikun paljon, monipuolisesti ja välillä hyvinkin kovatempoisesti. Laskeskelin juuri, että olen saanut selitellä toimintaani eri tahoille varmaan kymmeniä kertoja. Selittelyn pontimena on ollut mm. lähipiirin ja lääkärikunnan huoli siitä, mitä runsas ja ajoittain kovatempoinen liikkuminen tekee astmaatikolle. Arvostan suuresti eri tahojen huolenpitoa, ja vastaisin, että kovatempoinenkin liikkuminen tekee yksinomaan hyvää. Kun liikun, olen yhtä kehoni kanssa. Tunnen liikkeen hyväätekevän voiman, sykkeen nousut ja laskut sekä poltteen lihaksissa, hengästyn vähän tai oikein tosissaan, hiki virtaa ja kasvot punoittavat. Opin uusia tanssityylejä, painonnoston tekniikkaa, salibandyn hyökkäyskuvioita, toiminnallisen lihaskuntoharjoittelun periaatteita, joogan asanoita ja juoksemisen taitoa. Kun liikun, olen ensisijaisesti minä omine kiinnostuksen kohteineni – en astmaatikko tai ihminen, jonka keuhkot toimivat kummallisesti. Välillä täytyy ottaa lääkettä, ja joskus liikkuminen on liki mahdotonta astman pahenemisvaiheessa, mutta heti kun voin paremmin, liikun. Kun liikun, en tunne olevani kroonisesti sairas.

Monenlaiset liikkujat, astmaatikot tai muut, tarvitsevat monenlaisia liikkumisen tapoja ja monipuolista ohjausta. Kaiken ytimenä on kannustava, ymmärtäväinen ja rento ote niin liikkujalla itsellään kuin hänen ohjaajillaankin. Aiemmin olin liikuntayritysten kummajainen: tyyppi, joka halusi harrastaa liikuntaa, mutta jonka liikkumiseen liittyi erityisiä haasteita. Yksikään ketjusali ei tunnistanut kaltaistani liikkujaa, ja ennen pitkää lähdin etsimään liikuntapaikkaa, jossa voisin ja saisin harrastaa liikkumista omalla tavallani. Päädyin Fiilikselle ja tunsin tulleeni kotiin. Fiiliksellä sillä ei ole merkitystä, mikä on ihmisen tausta. Fiiliksellä kaikki ovat yhtä tervetulleita jakamaan yhdessä liikkumisen ilon, ja silti jää tilaa jokaisen henkilökohtaiselle kokemukselle ja omille tavoitteille. Lukujärjestys koostuu monenlaisista tunneista, ja lisäksi kattaukseen kuuluu joukko inspiroivia kursseja ja tapahtumia. Tarjonnasta jokainen löytää oman juttunsa. Tule mukaan liikkumaan ja nauttimaan!

– Jutta Helenius