Tunteiden kirjo, isolla vaihteella eläminen ja aidosti oleminen ja tunteminen ovat iso osa Fiilistä. Vuonna 2020 ne ovat sitä varmasti vielä isommin kuin koskaan aiemmin. 1.6. startattu Fiilis-kesä 2020 on nyt vauhdissa ja nyt pari viikkoa kesäkautta viipotettuamme on hyvä hetki tunnelmoida, mitä juuri nyt kuuluu. Ensin meinattiin haljeta jännityksestä, sitten hypättiin uuden äärelle hurjaan pyöritykseen ja nyt toisella viikolla on jo vähän maaperää, millä tallustella ja mihin nojata. Paljon on mahtunut tähänkin, lyhyeen, ajanpätkään, huh!

Yksi on ollut ylitse muiden: on ollut aivan ihanaa nähdä ihmisiä, saada jutella ja jakaa tuntemuksia. Olla samassa tilassa, sopivasti lähekkäin. Liikkua yhdessä, nähdä ja tuntea liikkeen riemu ja voima. Se on ollut yhtä juhlaa, säkenöivää ja puhdasta iloa! On jaettu kuulumisia kuluneesta keväästä, sen tuomista mietteistä, tämän hetken päällimmäisestä fiiliksistä. On ollut mieletöntä nähdä teidät siinä vieressä puistossa ja Fiiliksellä, edelleen ruuduilla, treenata, jakaa tila, ne hikipisarat ja ohjata jokaista juuri sopivalla tapaa saamaan tunnista juuri sen mahdollisen itselleen. Vaikka on paljon tuttua, niin nyt on hurjasti uutta siinä, kuinka teemme asioita, kuinka maailmaa ylipäätään katsomme. Samaan aikaan on tuntunut tärkeältä jatkaa online-tuntien parissa, mutta nehän tässä tilanteessa ovatkin olleet se tutuin elementti koko pyörityksessä. Ruuduille on kokoontunut upeasti porukkaa tässä uudessakin vaiheessa ja upeat kesäkelitkään eivät ole vieneet teitä etäämmäksi – onkin ollut ihana kuulla, kun jameja on vedetty puutarhassa ja lihaskuntoiltu terassilla. Ihan mahtavaa!

Alkyjärkytys

Tunnit puistossa, Fiiliksen Valo-salissa kuin online ovat kuin kuplia. Kuplia täynnä tunnetta ja valtavaa välittämistä. Näiden kuplien ulkopuolella on kuitenkin niin paljon, ettei kokonaiskuvaa maalattukaan heti niin säkenöivin siveltimin, kuin sitä ennakkoon ajatteli.  Yht’ äkkiä online olikin se tuttu ja kaikki muu uutta. Jännitys ja uuden kohina ovat rytmittäneet kovasti jokaisen kauden alkua. Kovat odotukset siitä, että kun ovet avataan jälleen ja ihmiset oikeasti tulevat Fiilikselle ja kaikki on pelkkää onnea, säkenöintiä ja yhtä juhlaa, ei ollutkaan aivan sitä. Ei ollutkaan aikaa juhlimiselle, vaan paljon vastuuta, tunteja ja tapahtumaa. Minuuttipeliä ja aikataulusta kartalla pysymistä. Ei pysähtymistä, ei lepoa, vaan melkoista hölinää. Oli remonttia, nettisivujen rakennusta, verkkokaupan pystytystä, viestinnän metkuja. Keskittyminen menikin siihen, että sai pidettyä ohjaksista kuta kuinkin kiinni sen sijaan, että olisi voinut vain heittäytyä kesämenoon kädet ylhäällä. Sitten kun samassa vielä musalaitteet poksahtaa ja tietysti joku aikataulun nyanssi jää huomioimatta, on myllerrys melkoinen. 

Ihmismieli on hassu kapistus. Sitä ajatteli ennakkoon, että kun ovet avataan, kaikki helpottaa ja on taas tutusti ja turvallisesti. Se oli naiivi, varmastikin suojaava ajatus, josta ei halunnut päästää irti. Ja sitten niitä megabileitä ei tullutkaan, vaan tilalle humpsahti alkyjärkytys. Moni asia on uutta, selviämisen tunne päällä edelleen. Asioita tehdään toisin, ajattelemme toisin. Poikkeustila on päällä, nyt vain toisessa muodossa. Haemme yhdessä uusia käytäntöjä, toimintatapoja ja sitä, kuinka olemme nyt yhdessä. Hassusti sitä ajatteli, että sitten kun kohdataan tunneilla livenä, kaikki onkin tuttua, turvallista ja ihanaa – ihanaa onkin ollut, mutta hyvin uutta ja jännittävääkin. On ollut valtavasti mietittävää ja käsiteltävää välimatkoista tunnekuohuihin. Onneksi läsnä on se tärkein tuttuus: ihmiset. Tutut ja uudet ihanat kasvot, ilmeet ja sanat – yhdessäolon voima.

Kauden aloitus on aina hyppy uuteen ja iso rutistus liikunta-alalla, joka elää kausi kerrallaan, joista jokainen vaatii erityisesti ennen ja alkuun ison rutistuksen. Niin nytkin, mutta jotenkin rutistuksen rajuus yllätti yrittäjät. Olemme varmoja, että olo helpottaa ja tilaa jää tuntemiselle, jakamiselle ja ihan vaan yhdessä olemiselle. Rehellisyys ja aitous ovat kuitenkin Fiiliksen kantavia voimia, ja olisi tuntunut väärältä sanoa, että onpas kaikki taas ihanasti ja tutusti. Kaikki ei ole tavallisesti, tuntuu erikoiselta. Sitä pohtii, mikä on todellisuutta, mikä on pysyvää, sopeutuuko sitä laisinkaan (nyt toisella viikolla tietää jo, että sopeutuu)? Kun on yksin päänsä kanssa, tuntuu helposti, että kohinaa on vain liikaa ja meno voi tuntua mahdottomalta. Sitten onneksi, juuri oikealla hetkellä, alkaa Barre, kahvakuula tai Summer Jam – pelasta kupla, johon voi sukeltaa ja jättää ylimääräisen.

Te olette olleet meidän kanssa mielettömällä tavalla läpi korona-kevään, pysyneet vierellä ja pitäneet pinnalla. Kun kesäkausi lähestyi, hiipi mieleen kutkutus – tulettekohan te tunneille? Onkohan puistotunnit hyvä idea? Ollaanko tehty tarpeeksi muutoksia Fiiliksen tiloissa, jotta jokaisella on siellä hyvä olla? Jännitti. Ja sitten te tulitte, hymyilitte ja sanoitte, että ei ole mitään hätää, tässä me ollaan.

Yhteiset tunnit – pelastavat kuplat

Jokainen kesäaikataulun tunti on ollut meille viikon paras hetki, yksi toisensa perään. Kupla, johon on saanut hypätä kanssanne ja jättää kaiken kohinan hetkeksi. Ennen tuntia on ollut räpellystä tabletin kanssa, maksutapojen setvimisessä ja muissa käytännöissä, mutta niissäkin hetkissä te olette olleet meille ne, jotka ovat rauhoittaneet ja kannustaneet – kyllä se sieltä löytyy, katso ihan rauhassa (kun omassa mielessä kello tikittää, vieressä tuuli kaataa A-standin ja se hiton tabletti jumittaa). Ja sitten on aloitettu tunti, päästy siihen ytimeen, josta se rakkaus kumpuaa. Siitä, että me näemme teidät siinä ihan vierellä, tunnemme teidät. Saamme ohjata jokaista juuri sopivalla tavalla, nähdä ne hikipisarat, hymyt ja irvistykset. Tuntuu, kuin halkeaisi riemusta – tässä me mennään, ei ole mitään ylimääräistä! Toki tunteisiin on sekoittunut jännitystä koreografian muistamisesta ja reidet lamauttava hurja polte yllätti esimerkiksi jokaisen barreilijan, niissäkin hetkissä olemme olleet yhtä. Aidosti. Palaset ovat loksahtaneet paikallaan – me olemme päässeet ohjaamaan teitä, selittämään suu vaahdossa kulmasoudun tekniikasta, luomaan koreografiaa, kannustamaan ja ennen kaikkea näkemään ja kokemaan, kun uppoudumme treeniin. Ne hymyt, hikipisarat ja kehon liike – ei ole toista samanlaista. Onni on niissä hetkissä!

Toisaalta ilmassa on on niin paljon tuttua, toisaalta hurjasti uutta: “Muistatko sä, että tää tuntuu tältä?”  “No en”! Vasen on ollut oikea ja oikea on ollut vasen. On manattu, ratkaisu, iloittu ja annettu mennä. Makusteltu paikkamerkkejä ja ehkä unohduttu miettimään välimatkoja, onneksi myös uskallettu irrottaa ja heittäytyä liikkeeseen. Liikutus on ollut läsnä, kun tunnelma saa syleilyynsä ja jaetaan juuri tämä kaikki. Vaikka uuden kauden kiemurat ovat vieneet mennessään taas tunnin jälkeen, on meillä ollut se ihanin kupla. Se on tärkeintä. Kiitos, kun olette vetäisseet meidät irti pään sisäisistä mietteistä ja antaneet meille luvan täyttää tunnin hetket läsnäololla, valolla ja voimalla ilman mitään murheita ja mietteitä. Ja ihan varmasti nyt hiljalleen on taas enemmän tilaa fiilistelylle ja tunnelmoinnille, sen huomaamiselle, miten se yhteinen kupla kantaa ja laajenee. Kun isot linjat on kunnossa, me voimme olla vieläkin vahvemmin teidän selkänojanne.

Olemme toisiamme varten

Kaikki kulminoituu ihmisiin, meihin, toisiimme. Meidän pohjimmaiseen tarpeeseemme tuntea, että kuulumme johonkin, meillä on merkitys ja meidät huomataan. Me huomaamme teidät, te huomaatte meidät. Me olemme teitä varten ja te meitä varten. Sillä on merkitystä, siinä on taikaa. Opetellaan nyt uudestaan olemaan lähekkäin, annetaan kaikkien tunteiden tulla ja mennä, kysytään ja jaetaan. Aitous ja rehellisyys ovat rakkautta, siihen me uskomme. Yhdessä oleminen etäällä on tullut kasvokkain kohtaamisen vierelle jäädäkseen, ja ollaan yhtä molemmin tavoin, juuri itselle sopivalla tavalla.

Tässä ajassa ja hetkessä on jotain niin haurasta ja voimakasta samaan aikaan. On tuttua, on uutta. Saa olla normaali olo, mutta se saa olla myös erikoinen ja kumma. Saa olla huoleton, saa olla huolestunut. Jaetaan tämä kaikki, tuetaan toisiamme ja pidetään siitä taiasta kiinni, jonka yhdessä luomme! Se taika on katseita, liikkuvia kehoja, hymyjä, irvistyksiä ja läsnäolon voimaa. Jokainen katse, hymy ja sana on kanssanne spesiaali. Arvostus ja kiitollisuus ovat tapissaan. Vaikka mielessä ja maailmassa myrskyäisi miten, ne ovat asioita, jotka pysyvät. 

Tiikku & Siiri & Fiilis-tiimi

Ps. Tulevaisuuteen tiiraus käynnissä, syyskauden aikataulu ison ajatustyön, inspiroinnin ja punninnan alla. Kerromme enemmän, kun tiedämme. Nyt tiedämme, että se tulee – monipuolisena ja fiilismäisenä, taidolla ja tunteella.