Istun junassa onnellisena hymyilen. Olen matkaamassa Tampereelta rakkaan äitini lihapatojen ääreen Järvenpäähän. Takana kaksi i h a n a a päivää Tampereella täynnä iloisia kohtaamisia, Fiilis-juttuja, Pikkujouluja, kahvakuulaa, joogaa (ja tietenkin Aamuruskon aamupala!). Tuntuu, että sydän pakahtuu onnellisuudesta – Fiilis, Fiilis-tiimi ja fiilisläiset ovat minulle rakasta ja parasta. Ja nyt edessä joulu, juhla, jolloin antaudutaan pehmeän kiireettömyyden syleilyyn läheisten parissa.

Vaikka muuten kuluva ajanjakso kuluu Rooman-kodissa, oli jo ennen lähtöä selvää, että jouluksi tullaan Suomeen. Minulle joulu on Suomessa, perheen kanssa. Olipa mustaa tai valkoista. Joulu on minulle lämmin, tunnelmallinen juhla, joka jaetaan tärkeimpien kanssa. Ilman kiirettä, rentoutuen ja rauhoittuen. Tietokoneen ruudun sulkien, ihmisten silmiin syvälle katsoen. Puuhakas luonnekin antautuu raukeuden vietäväksi, vaikka ehkä jouluaattona saattakin lenkkarit jalkaan sujahtaa ja tossut aamulenkille viedä. Mutta sekin on rentoutumista, kiireetöntä tekemistä. Jos muuten arjessa saattaa olla välillä vähän liikaa metkuja ja melskettä, jouluna kaikki liika karisee. On vain kaikki olennainen. Kun saa tehtyä viimeiset suunnitellut työasiat ja sulkee läppärin, on ihana olo ja sitä sujahtaa suoraan letkeään ja rentoon joulufiilikseen, jossa mielessä ovat rakkaat ihmiset, villasukat ja suklaa.

Yksi tärkeimmistä asioista joulussa on juurikin se joulufiilis, joka on jotain ilmassa leijailevaa ihanuutta.  Minusta tuntuu, että kehon ja mielen täyttää rauha, positiivinen letkeys ja kupliva onnellisuus. Onnellisuus siitä, mitä on tässä ja nyt. Turhat asiat, murheet ja mietteet unohtuvat. Näin tuntuu tapahtuvan myös monelle muulle: mieleen päällimmäiseksi nousee läheiset, kiitollisuus ja raukeus. Nyt just on hyvä. Joulun ja uuden vuoden aikaan kelailen monesti kulunutta vuotta – mitä tänä vuonna tapahtuikaan ja tuli tehtyä? Joskus, eli ehkä usein, arjen hyörinässä oma tekeminen muovautuu muodottamaksi massaksi, josta ei ehkä ota oikein tolkkua, mutta jouluna mieleen nousevat vuoden parhaat palat: naurut, onnistumiset, onnen hetket ja ikimuistoisimmat sattumukset. Niitä on aika kiva makustella sohvan nurkassa vällyjen alla.

Meidän Kuurujen jouluaattoon kuuluu kaksi naista: minä ja äitini. Ja tätä en halua koskaan muuttaa: monia juhlatraditioita voi muovata, mutta tätä ei. Äiti on se rakkain, vahvin ja mahtavin tyyppi, jonka kanssa haluan ehdottomasti jouluaattoni viettää. Kuurun naisten jouluaattoon kuuluu aina rauhallinen aamu, Lumiukko ja riisipuro. Yleensä myös ulkoilua, sohvalla lötköttelyä ja ehkä jonkun hömppäleffan tiirailua tai kirjan tarinaan sukeltamista. Joulupöytä loihditaan yhdessä ja siellä ei ole mitään ylimääräistä: vain meidän suosikkijouluruokia, eli ainakin kalaa, karjanpiirakoita ja munavoita. Nykyisin myös kaikkea ihan sopivasti – olemme oppineet, ettei kaksi naista tarvitse kiloittain kalkkunaa, perunaa tai kasoittain laatikoita. Joulusauna on myös tärkeä juttu ja lahjat avataan aina illalla. Vaikka lahjojen määrä lapsuudesta on  tiivistynyt, ja hyvä niin, jaan silti aina paketit meille pakettikortit lukien, ja sitten vasta avaamme vuorotellen lahjapaketit. Ihastelemme ja ihmettelemme. Loppuaatto menee sohvalla glögiä siemaillen ja jutustellen. Tärkeintä on, että tehdään kivoja juttuja, yhdessä.

On meillä aaton lisäksi myös aatonaaton perinne, jota suosittelen kaikille jalostettavaksi: 23.12. meillä on aina Kuurun naisten hemmotteluilta, johon kuuluu rentouttavat jalkahoidot, juusto-hedelmälautanen ja hyvää valkoviiniä. Aiettä, miten ihanaa se onkaan! Nostaa herkkulautanen pöydälle, istahtaa alas ja kilistää joululle. Kaikki on valmista, joulu voi tulla.

Joulupäivänä Kuurun naiset vaihtavat maisemaan äiti-Kuurun velipojan ja neiti-Kuurun serkkujen residenssiin, missä jatketaan jutustelun, ruokailun ja oleilun teemaa. Tapaninpäivänä hyppään yleensä junaan ja hurautan iloiseen Itä-Suomeen moikkaamaan lapsuuden ystäviäni & puolisoni Aapon perhettä. Siellä tärkeitä elementtejä ovat muun muassa lautapelit ja yömyöhään jatkuva, tunteiden vuoristorataa mukaileva, Trivial Pursuit.

On kutkuttava hetki, kun nyt tämä kaikki on edessä. Tuttu, mutta aina ihan erilainen joulu.

Tämän tunnelmoinnin myötä haluan toivottaa kaikille ihanaa, hälinätöntä ja lämmintä joulua! Sulakoon joulun rauha jokaiseen ja tehköön meistä raukeita, onnellisia ja ihanan laiskoja. Unohdetaan hulinat ja hälinät, ollaan läsnä ja nautitaan tärkeimmästä: joulun parhaus ei ole se täydellisesti kypsynyt kinkku, hulvattoman joululahjan saaminen tai kuuman glögimukin höyryn tiirailu, vaan se, että nämä ja kaikki muut touhut tehdään & hetket jaetaan rakkaiden kanssa. Ne tärkeimmät tyypit ovat sen joulun tunnelman, turvan ja taian salaisuus.

Tonttuterveisin, sydän jouluonnesta soikeana,
Tiikku

PS. Jos kaipaat jouluksi jotain uutta joulumusaa, kuuntele Sian ihastuttava joululevy! Arvaako joku mikä on miun lempibiisi?