Tammikuu 2009 ja seison Zumbakoulutuksessa, sillä en uskalla liikkua. Meitä on salissa niin paljon, että astuisin viereisen varpaille, jos ottaisin askelia, enkä näekään mitään tällä 153,2 senttisellä varrella. Kun rivejä taas vaihdetaan, pääsen eturiviin joraamaan. Ei ehkä ihan mun cup of tea vetää valmiita merenque-, salsa- ja cumbia-koreografioita, mutta kiistattomasti maailman suosituin ryhmäliikuntatunti sillä hetkellä – pitihän se siellä seistä! Kun tunnit sitten alkoivat helmikuussa 2009, olin ihan äimänä. Fiilis Fitness, jonka olin puolitoista vuotta sitten pistänyt pystyyn, oli ollut siihen mennessä vasta pienen porukan tiedossa ja Zumba-tunnit pullistelivat väkeä ensimmäisestä tunnista lähtien. Zumbassa oli sitä jotakin, minkä takia noin kolmisen vuotta jokaisella tunnilla oli aina joku testaamassa lajia ensimmäistä kertaa. En olisi voinut silloin uskoa, että meillä zumbataan vielä tänäkin päivänä. Luulen kuitenkin tietäväni syyt sille, miksi Zumba vetää meillä aina vaan. 1. Se on Tanssitunti isolla T:llä. 2. Kaikki lähtee musiikista. 3. Lajien ja tyylien kirjo on lähes rajaton, jonka takia tunnilla on aina jotain uutta.

Tanssitunti, jolla ei opetella, vaan tanssitaan

Zumba on niin sanottu Fitness-tunti, jonka tarkoituksena on saada hiki virtaamaan ja naama punaiseksi. Musiikki onkin päällä ison osan tunnista ja silloin tanssitaan sata lasissa. Välillä toki juodaan, henkäistään ja saatetaan näyttää ennalta joitain yhdistelmiä, joita tulevissa kappaleissa tulee vastaan. Koska tanssi, heittäytyminen ja biletunnelma on Zumban ydintä, koreografiat ovat rakenteeltaan sellaisia, että jokaisessa kappaleen samanlaisessa osiossa tehdään samanlaista liikettä tai liikeyhdistelmää. Suurimmassa osasta kappaleita koreografia on tuttu, kun biisiä on tehty yksi kolmasosa. Loppu onkin sitten yleensä kertausta, jolloin tanssin riemua pääsee kokemaan täysin palkein ja kehoa voi kiihdyttää yhä isompiin kaariin ja kieputuksiin. Minulta meni pitkään tottua siihen, että kaikkea ei tarvitse osata, kun musiikki käynnistyy. Balettikoulun kasvattina olen tottunut siihen, että liikkeet opetetaan juurta jaksaen, ennen kuin tanssiminen varsinaisesti alkaa. Siinä on puolensa, mutta niin on siinäkin, ettei kaikkien tarvitse lähtökohtaisestikaan yrittää mennä samalla tavalla. On se vaan riemukasta olla todistamassa sitä, miten erilaiset kehot liikkuvat samaan suuntaan omalla tavallaan. Runsautta, riemua ja revittelyä juuri siinä hetkessä!

Musiikki tekee koreografian

Musiikin etsimiseen, kuuntelemiseen ja valitsemiseen menee tunnin suunnittelusta ehdottomasti eniten aikaa. Kappaleen pitäisi olla rakenteeltaan monipuolinen, pelkkä säkeistö ja kertosäe peräkkäin käyvät tylsäksi. Parhaat kappaleet ovat yllätyksellisiä, niissä on sooloja, välisoittoja, muutoksia tahtilajeissa, rytmin vaihteluja tai modulaatioita. Kun kappaleessa tapahtuu paljon, myös koreografiasta tulee rikas ja sen elinkaari on pitkä. Kestää monta kertaa, ennen kuin kappale avautuu täysin, sen jälkeen sitä pääsee tanssimaan niin, että riittää tekemistä eli tanssittavaa. Pidän siitä, että mukana on hyvin erilaista musiikkia, nopeaa ja hidasta, kaikkien tuntemia hittejä ja tuntemattomia helmiä, elektronista ja uutta sekä sielukasta vanhaa musiikkia, mistä tunnistaa soittimet. Rytmiin perustuvat kappaleet sopivat hyvin perinteisiin lattarilajeihin kuten salsa, samba, jive, cha cha cha tai bachata, kun taas melodiaa tulee seurattua enemmän street-, funk- ja discotyylin biiseissä. Minulle on tärkeintä, että liike nousee musiikista. Kun biisiin on päässyt sisälle, tuntuu siltä, ettei siinä hetkessä mitään ei voisi tehdä mitään toisin. Kappaleessa ei tehdä koreografiaa, vaan tulkitaan musiikkia keholla, ikään kuin se olisi yksi soittimista.

Valtava valikoima eri lajeja

Zumban konseptiin kuuluu, että tunnilla soi kansainvälinen lattarimusiikki 70 % tunnista ja loppu voi olla mitä tahansa. Se antaa aika vapaat kädet, sillä kansainvälinen musiikkikin on aika laaja käsite. Sen alle Zumban kehittäjäkin on laskenut afrikkalaiset, intilaiset ja country rytmit. Zumban salaisuus onkin siinä, että sen sisällä voi tehdä niin swingiä kuin sheikkaustakin, rytkyttää, hytkyttää tai heilua. Tällä hetkellä 55 -minuutin ohjelmasta löytyy 13 erilaista kappaletta ja tyyliä. Tunti alkaa lattaripopilla flamenco ja salsamaustein Ricky Martinin sekä uudempien nimien Wishin ja Yandelin yhteistuotannolla. Elämäniloisen dance-rock pumpun DNCE tanssimista ylistävä biisi jatkaa lämmittelyä. Pitkään ohjelmistossa ollut Tuure Kilpeläisen cumbia-rytminen ilottelu liikkuu paljon tilassa ja saa poistumaan ”omalta peilipaikalta”. Bebe Rexhan ja David Guettan Last Hurrah on tämän hetken kuumimpia biisejä ja koreografiassa on vaikutteita dancehallista. Salsa Dura on alkuperäistä salsamusiikkia perinteisine rytmisoittimineen ja askelkuvioineen. Bring the Beat on biisi, joka pursuaa afrikkalaista elämäniloa ja rikasta rytmiikkaa. Julion Sacude taas sulautuu edellisten kappaleiden rytmi pääosassa oleviin kappaleisiin merequetahdeillaan. Kalenterist tilaa on suomalainen JVG:n ja Evelinan biisi, jossa lattarirytmit sulautuvat katumeininkiin, jolloin koreografiakin on sekoitus lattari- ja street-tyylejä. Sitten on vuorossa ehtaa cha cha cha askellusta Anna Abreun biisiin sekä vanhempaa tuotantoa muutaman vuoden takaa reggeatonrytminen Enrique Iglesiaksen ja Pitbullin Move to Miami. Lopussa kiihdytetään jiven kautta loppukoreografiaan, joka vuoroin tulkitaan herkästi Justin Bieberin ja sitten taas rymistellään menemään Afrojackin tahtiin Remix-versiossa kappaleesta U2. Lopuksi tunnelmoidaan bachata ja cha cha –askelin supersuositun Shawn Mendesin ja Camilla Cabellon Senioritan tahtiin. Siinä ehtii vajaan tunnin aikana mennä tunnelmasta toiseen ja kokea rytmin kehossaan eri tavoin.

Fiiliksellä Zumbataan niin kauan kun tulijoita riittää

Muistan olleeni pahimman Zumba-buumin aikaan ystävien luona kylässä Ranskassa ja tapasin siellä miellyttävän Alaskasta kotoisen olevan naisen, joka kuuli, että olen Zumba-ohjaaja. Iloiseen jenkkityyliin hän alkoi hehkuttaa ohjaajuuttani muille. Olin hämilläni asiasta ja ajattelin silloin, että minua ei oteta vakavasti tanssinopettajana, jos ”paljastun” Zumba-ohjaajaksi ja kielsin olemasta itse kovin innoissani Zumban ohjaamisesta. Vuosia myöhemmin tajuan, miten hölmösti ajattelin. Se, että pystyn heittäytymään ja levittämään ympärilleni vapautumisen ilosanomaa, ei ole häpeilyn vaan ennemmin ylpeyden aihe, eikä myöskään poista mitään perinteiseltä tekniikkaan ja koreografiaan pohjautuvalta tanssiopetukselta, jota meiltä yhtä lailla saa Fiilikseltä ja mitä minä yhtä lailla saan opettaa. Täydellä Zumba ylpeydellä ja ilolla täten lupaan, että heilun niin kauan Zumba-tunneilla kun innokkaita kanssahikoilijoita ja iloittelijoita riittää. Yksi hieno todistus Zumban elinvoimaisuudesta on isolla energialla tanssiva Viivi, joka on tänä kesänä liittynyt Fiiliksen ohjaajaporukkaan ohjaamaan Zumbaa minun ja yhteisesti tehtyjen koreografioiden muodossa monen vuoden asiakkaana olon jälkeen. Tervetuloa siis tunneille vanhat ja uudet tutut!

Terveisin Siiri, Fiiliksen Zumba- ja tanssiope sekä yrittäjä
yhdessä Viivin, Tiikun ja muiden Fiilis-tiimiläisten kanssa