Kehtaamisesta ja kelpaamisesta

”Enhän minä nyt kehtaa sinne tulla.” Suurin piirtein tällä tavoin alkoi äskettäin yksi koskettava keskustelu Fiiliksellä. Fiilikselle melko vastikään tullut kanssaliikkuja oli nähnyt lukujärjestyksestä monenlaisia itseään kiinnostavia tunteja ja mietti, rohkenisiko tulla esimerkiksi tanssitunnille. Vastasin hänelle, että ilman muuta hän kehtaa tulla tanssitunnille siinä missä kuka tahansa muukin.

Jäin keskustelumme jälkeen miettimään, miten usein ihmiset miettivät kehtaamistaan – oikeastaan kelpaamistaan – vaikkapa juuri liikkumiseen liittyvissä asioissa. Taustalla voi olla monenlaisia syitä, mutta itse toivoisin ihan jokaisen kehtaavan tulla mille tahansa tunnille. Liikkuessaan ja etenkään Fiiliksellä liikkuessaan ei tarvitse olla tietyn ikäinen tai kokoinen, viimeisimpiin urheilumuodin mukaisiin trikoisiin pukeutunut, ruskettunut, sykemittarilla varustautunut, kokenut tai mitään muutakaan erityistä. Kaikki kehtaavat ja kaikki kelpaavat juuri sellaisina kuin ovat. Tarvitaan vain halua tutustua erilaisiin liikkumisen tapoihin ja uskallusta lähteä mukaan.

Luulen, että aika moni voi tunnistaa itsensä jonkinlaisista kehtaamis- ja kelpaamispohdinnoista. Kuitenkin jokainen on joskus ollut aloittelija ja tehnyt jotakin ensimmäistä kertaa. Juuri silloin tarvitaan kanssatoimijoilta kunnioitusta ja kannustusta. Siispä: sinä kehtaa ja sinä kelpaat. Me kehtaamme ja me kelpaamme.

– Jutta Helenius

2018-10-21T20:32:45+03:00lokakuu 21st, 2018|

About the Author:

Leave A Comment