Kateudesta ja kuinka siitä on selvitty – Fiiliksen kehonpaino- ja hot-salin tarina

En ole koskaan haaveillut pyörittäväni kuntosalia. Miten se sitten kuitenkin iski niin kovaa kun kuulin, että aerobicin maailmanmestari Jouni Viitanen on pistänyt pystyyn toiminnallisen harjoittelun salin, missä ei ole yhtään tavanomaista painopakkalaitetta: vaijereita, penkkejä tai metallisia vipuvarsia. Sellaisen salinhan minäkin olisin voinut haluta, missä kehoa haastetaan monipuolisesti sen omalla painolla: roikutaan, kieritään, punnerretaan, työnnetään ja heilutaan. Ja mikä pahinta – en ollut nähnyt metsää puilta. En ollut nähnyt laatikon ulkopuolelle ja keksinyt sellaista itse! Tästä kateudesta vihreästä hetkestä on jo useita vuosia. Välillä en ajatellut koko juttua, sillä vuosi vuodelta on kirkastunut ajatus siitä, että minä olen nimenomaan RYHMÄliikunnan asiantuntija. En ole kuntosalityyppiä, en liikunta-alan ammattilaisena kuin siviilissäkään.

Luin lämmitetyistä saleista ja HOT-joogasta vuosia sitten sporttilehdestä. Joku newyorkilaisen eliitin juttu, ei ole meidän saavutettavissa. Mutta miten ihanan rentouttavalta se kuulostikaan! Ja taas se sama vihreä tunne. Mutta toisaalta, joogastudiothan ovat asia erikseen. En minä sellaista voisi omistaa, kun kerran pyöritän ryhmäliikuntaa.

Nyt nuo omat ajatukset kuulostavat huvittavilta. Miten niin ei voi? Rajoitteet ovat pitkälti omassa päässä ja kaikki laillinen liiketoiminta, kuten yritysrekisterissä jotkut linjaavat, voi todellakin olla melkein mitä tahansa. Tavoitteellista ja kehittävää, yksilöllisesti ryhmän tuella tehtävää sekä tunnelmallista ja kaikki tunteet sallivaa, sitä on Fiilis. Sitä on myös kehonpainoharjoittelu pienryhmässä ja lämmitetty kehonhuoltotarjontamme uudessa salissamme. Ihan kohta tulemme saamaan juuri ne jutut, jotka aiemmin tuntuivat saavuttamattomilta.

Ensin pitää olla asiakkaita, että voidaan pyörittää toimintaa ja toiminta voi laajentua vain jos on kysyntää. Laajentuminen vaatii riskinottoa, taloudellista panostamista ja toimia, kuten juuri meneillään olevaa remontointia, budjetointia, välinehankintoja, markkinointia ym. Päättelyketju on selvä. Realiteetit ovat selviä.

Miksi, on kuitenkin se kysymys, johon minun pitää itsellenikin vastata. Miksi lämmitetty sali ja kehonpainoharjoittelu tuntuivat aluksi saavuttamattomilta ja mistä kateus kumpusi? Vaikka tuntuu kipeältä myöntää, kaikki johtuu epävarmuudesta. Arvostan kulttuuriimme kuuluvaa vaatimattomuutta, mutta se myös rajoittaa. On oletus, että jos osaa jotain oikein hyvin, ei voi osata samalla tasolla jotain aivan muuta. Minulla ongelmana on ollut se, että olen aina ollut kiinnostunut liikunnan saralla laajasti tanssista, kovasta fyysisestä harjoittelusta ja kehonhuoltomenetelmistä kuten pilateksesta ja joogasta. Olen ajatellut, että uskottavuuteni kärsii, jos sanon olevani tosiammattilainen kaikissa edellä mainituissa genreissä. Kateuden pistos on tuntunut rinnassa aina silloin, kun joku on tehnyt näkyvästi juttua, jota minä en ole kehdannut tunnustaa omakseni.

Jokainen saa käyttää harjoittelustaan mitä tahansa nimitystä. Minä käytän Fiiliksen tarjonnasta nimeä ryhmäliikunta, sillä koen, että se kertoo, että tehdään porukassa kehittäviä ja fiksuja juttua. Ryhmäliikunnan kansankielinen nimi on jumppa, ja sitä termiä olen kuullut eniten käytettävän työstäni. Olen vain oppinut kuulemaan sen sävyn, millä jumppaaminen lausutaan, eikä se tunnu yhtään niin jämerältä kuin tavoitteellisen ja kehittävän tekemisen kuuluu tuntua. Olen ollut kateellinen niille, jotka ovat treenanneet ryhmässä tavoitteellisesti ja yksilöllisesti, vaikka minulla itselläni on Liikunta- ja tanssistudio, missä toden totta on koko ajan voinut koko ajan tehdä ihan samaa.

Olen saanut voimaa ja lohtua imettäessäni yöllä kuolemanväsyneenä siitä että olen tiennyt kuinka moni muu äiti on tehnyt ja kautta aikain sitä ihan samaa ja selviytynyt. Olen saanut mielettömät kiksit siitä, kun olen parin tuhannen muun liikunta-alan ammattilaisen kanssa nostanut Bodypumpissa tankoa Tukholman Globenissa ja tuntenut sen energian, mikä silmiin kantamattomien tankojonojen alla piilee. Kaikki ne ihmiset tekevät työkseen sitä mitä minäkin ja tietävät miltä tuntuu ohjata muita tangon alle. Kuinka uskomatonta! Saman kokemuksen jakaminen tekee meistä ihmisiä: inhimillisiä ja ymmärtäväisiä. Kokemuksia, tunteita ja tuntemuksia, niitä olen saanut Fiiliksellä välittää. Mitä enemmän porukkaa LesMills Triathlonissa on ollut sen kovempi hurmos itsensä ylittämiseen ja viimeistenkin punnerrusten puskemiseen on syntynyt. Mitä enemmän tanssitunnilla on ollut väkeä, sen enemmän ihmiset ovat vapautuneet ja antaneet mennä – vetäneet ilmakirasoolon ja piruetteja päälle! Tätä saamme edelleen jatkaa Fiiliksen nykyisessä isossa Valo-salissa. Mukaan mahtuu edelleen lisää väkeä jakamaan tunnelmaa.

Ryhmässä on myös aina monta yksilöä, mielipidettä ja tavoitetta. Siinä, missä isossa ryhmässä koetaan olevan yhtä toisten kanssa, pienessä porukassa taas yksilöt ja ryhmän jäsenet pääsevät esiin omana ainutlaatuisena persoonanaan. On aivan mieletön juttu, että saamme uudessa Ilo-nimisessä pienryhmäsalissamme kokea ryhmänä treenaamisen erilaisia puolia. Fiiliksen arvoihin ja tavoitteisiin on aina kuulunut se, että kaikki kohdataan myös yksilöinä ja tavoitellaan sitä, että me voisimme olla kohtaamispaikka erilaisille tyypeille. Pienryhmäsalissa tavoitteet konkretisoituvat, kun treeniä tehdään aidosti pareittain, nostamalla toinen leuanvetotangolle tai pitämällä jaloista kiinni parin tehdessä kottikärrykävelyä.

Olemme uskaltaneet rakentaa toisen salin, lisätä tuntitarjontaa eli lasten ja perheiden tunteja, kehonhuoltoa ja pienryhmätreeniä sekä myös jatkaa tärkeäksi kokemaamme laadukkaiden tanssituntien ja tehokkaiden lihaskunto- ja kestävyystuntien tarjoamista. Jotta tämä kaikki edellä maninuttu toimisi, joka ilta vastaanotossa on hyvä tyyppi, joka huolehtii asiakkaista ja ohjaajista sekä kulkujärjestelmä, joka helpottaa kaikkien asiointia kassalla. Nämä muutokset ja kehitysaskeleet ovat enemmän, kuin mitä villeimmissä unelmissani osasin noina vuosia sitten kokemiani kateuden hetkinä toivoa.

Syksyn tapaamisia innokkaasti odotellen!

-Siiri

2018-08-10T10:37:40+03:00elokuu 10th, 2018|

About the Author:

Leave A Comment